Koko päivä on mennyt panikoidessa useampaan suuntaan kerrallaan.

Aamulla panikoin viimeiset muistiinpanot koneelle. Ja Jukan syntymäpäivälahjan valmiiksi.

Aamupäivällä panikoin kirjastokirjat kirjastoon, lainakirjat Hannalle. Ei ne kirjat ehtineetkään olla mulla lainassa kuin vuoden, pari. Ja useimmat tuli jopa luettua. Hannan kanssa nautin myös mozzarellaleivät ja siinä sivussa akateemista juoruilua. Toimitin itselleni myös apteekkikamaa matkaa varten. Mmmm, erytromysiiniä.

Kotiinpäästyäni synttäriyllätys. Synttärilahja oli tarkoitus piilottaa ja soittaa sitten syntsäpäivänä ylläripyllärit, mutta Jukka oli iltapäivällä vähän känkkäränkkä, ja päätin lepytellä sarjatulella. Lakuja, suklaatia, banaanisuklaakääretorttua ja lahja.

Sitten piti käydä pikaisesti tulostamassa ja postittamassa tutkijakouluhakemus. Paitsi pikainen venyi tietysti tuntikausiksi, mikä olisi ollut tosi kivaa, jos kyseessä olisi ollut vaikka hellistely. Myöhästyimme postista ja kaikkia vitutti. Hakemuksessa on kiinni neljän vuoden säännöllinen palkka.

Sittemmin olen yrittänyt keksiä miten TXL:stä pääsee Jenaan. Bussilla ja junalla. Paitsi jos tullimiehet kovistelevat. Ja onko lento oikeasti lähdössä huomenna (on) ja miten lähtöselvityksen voi hoitaa kätevimmin (ei selvinnyt). Meilasin myös mentorilleni Saksaan, huomisista aikatauluista.

Huomenna pitää säätää hakemus postiin matkalla lentokentälle. Evästäytyäkin voisi, mutten halua kantaa mitään ylimääräistä. Unet jäävät taatusti lyhyeksi, koska pitää vielä repiä rinkka puoliksi auki ja pakata lääkkeet mukaan. Ahistaa kun pitää jättää Rakas tänne, ja tunnen syyllisyyttä kalvavasta seikkailuinnostuksesta.

Neiti päivänsäde matkustaa jälleen.