Yksi äskeisen konferenssin tuntuvampia tuloksia on messevä flunssa.

Maanantaina vielä kykenin vähän shoppaamaan, tämän päivän olen käytännössä elellyt sykleissä, joissa toistuvat puoli tuntia puoliunista pikkupuuhastelua per tunnin-parin torkut. Kurkkuun ei enää satu, mutta nenän tienoo on muuttunut extraterrestriaalien temmellyskentäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin syödä määrättömiä määriä sekä paikallista purkkivihanneskeittoa että satl&vinegar -sipsejä, koska ei ole mitään tuntumaa makuun, saati sitten suun limakalvojen rikkinäisyyteen.

Onneksi ei ollut pakko suorittaa tänään mitään turisteilua. Huomenna lennän kotiin Lontoon-turisteilun jälkeen. Törmäsin konferenssissa yhteen tyyppiin, joka innostui aiheestani ja haluaa näyttää minulle joitain eläintieteellisiä malleja 1800-luvulta ja kuulla mielipiteeni siitä, miten niistä voisi repiä ulos kaikenlaista infoa. On vähän hömelö olo: jos näin vähällä työllä pääsee siihen pisteeseen, että lähentelevän alan tyypit haluavat konsultaatioapua, niin onpa tutkimuskenttä todella tyhjä. Vaikka onhan se imartelevaa, että kysyvät, ja hupaisaa päästä näkemään juttuja, jotka varmasti kehittävät omaa näkemystä.

Kunhan vaan pään paisuminen saataisiin rajoitettua ekstraterrestiaalisesta vaikutuksesta johtuvaan.