Tällä hetkellä on menossa henkisen teryleenikauden eli fyysisen verkkarivätystelyn ylimenokausi. Venyy ja paukkuu, mutta tahdonalaista liikettä ei ole havaittavissa. Siinä sitä sit roikkuu donitsimaailmankaikkeuden laidalla, puristaa rystyset valkoisina reunimmaista nonparellia, ja tuntee miten sitä luisutaan suklaakuorrutteessa vähitellen kaiken keskellä ammottavaan tyhjyyteen.

Kävin tällä viikolla kymmenestä viikottaisesta seminaaristani yhdessä, sielläkin tänä aamuna. Tarkoitus oli alunperin mennä myös päivän toiseen seminaariin, mutta se jäi välistä, koska en vaan onnistunut mitenkään ymmärtämään saksaa päivän ensimmäisessä seminaarissa. En myöskään ymmärtänyt olla hiljaa, sillä kuvittelin ymmärtäväni, joten yleisymmärrys oli että olen äänekäs ääliö.

Sen sijaan että masennuin alisuorittamisestani, kopioin viisi sataa sivua teoriaa ja metodiikkaa, käväisin ostamassa siivousvehkeitä ja uunivuoan, selvitin digi-kameroiden hintoja, hengailin professorini kanssa kymmenisen minuuttia ja sain lähteitä, ja lopuksi kävin syömässä saksalaisen tuttuni kanssa, jonka seurassa saksanymmärrykseni palasi. Lopuksi tulin kotiin ja aloitin tekemään referaattiani.

Jonka jouduin siirtämään viime tiistailta ensi tiistaille, koska en saanut sitä valmiiksi, vaikka jätin väliin maanantain ja tiistain seminaarit (5 kpl missattuja seminaareja) sitä kirjoittaessani. Tämä seminaari ei sitten realisoitunut, koska en saanut aikaiseksi (1 kpl missattuja seminaareja). Jätin myös väliin sunnuntain ja maanantain ja maanantain ja tiistain väliset yöunet referaattia vääntäessäni, josta seurauksena yhdessä stressin kanssa oli, että sain nukuttua tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kaksi tuntia, enkä pystynyt menemään keskiviikon seminaareihin (2 kpl) koska olin niin sekaisin väsymyksestä.

Päätin yrittää rauhoittaa tilannetta toimittamalla stressaavia asioita pois päiväjärjestyksestä keskiviikon ajan, koska viime keväänä huomasin, että minulla on taipumusta unettomuuteen normaalin stressitason ylityttyä. Eilen tein referaattia, siivosin huoneeni kiireestä kattoon, järjestin kaikki paperit ja kävin ruokakaupassa. Lisäksi tein konkreettisen suunnitelman lukuvuoden 2006-2007 realistisesti ajatellen toteutumiskelpoisista työllistymistä edistävistä toimista, siltä varalta että jään työttömäksi ja apurahattomaksi kesällä 2007.

Käymällä aamulla seminaarissa todistin itselleni, että vätystely ei ole ikuinen ilmiö, ja toisen seminaarin sijasta tehdyillä toimenpiteillä oli itsetuntoa kohottava ja fokusoiva vaikutus. Kopioidessa sormeni oikein syyhysivät oikeasti oleellisten asioiden kimppuun ja Breidbachin kanssa puhuessa minulle selvisi, että olen tekemässä tutkimusta asiasta, josta kukaan ei ennen, ja että tutkimani käsitteet ovat oikeasti aivan säälittävästi alimääriytyneitä sekä eläin- että luonnontieteissä yleensä. Lisäksi onnistuin havainnoimaan tämän alimäärittyneisyyden ennen kuin tiesin eläintieteestä tai biotieteistä biologian peruskurssia (3 ov) enempää, joten ei tässä ehkä ihan avuttomia sentään olla. Toisin sanoen, osataan meillä ainaskin kattoo, vaikkei osata puhua tai kirjoittaa. Verdammt.

Kevääksi pitäisi saada aikaan kolmen seminaariesseen klusteri samasta aiheesta, mutta eri näkökulmista tarkastellen, josta saan lähtökohtia tai mahdollisesti jopa tekstiä väitöskirjani johdantoon ja metodiikkaan. Lisäksi olisi yksi artikkeli kirjoitettavana joululomalla.

Ehkä tämä tästä. Finnitkin kukkii niin hehkeästi, ettei nassu näytä päivääkään päälle 17-vuotiaalta. Pyjamapöksyt pitää käyttää pesussa välillä, joten on pakko siirtyä oikeiden vaatteiden käyttöön jopa kotioloissa. Ainakin siksi aikaa kun pögät kuivuu. Ei pidä kuvitella olevansa kontrollissa, alkaa vaan harmittamaan kun huomaa ettei ole.