Tällä hetkellä on menossa henkisen teryleenikauden eli fyysisen
verkkarivätystelyn ylimenokausi. Venyy ja paukkuu, mutta tahdonalaista
liikettä ei ole havaittavissa. Siinä sitä sit roikkuu
donitsimaailmankaikkeuden laidalla, puristaa rystyset valkoisina
reunimmaista nonparellia, ja tuntee miten sitä luisutaan
suklaakuorrutteessa vähitellen kaiken keskellä ammottavaan tyhjyyteen.
Kävin tällä viikolla kymmenestä viikottaisesta seminaaristani yhdessä,
sielläkin tänä aamuna. Tarkoitus oli alunperin mennä myös päivän
toiseen seminaariin, mutta se jäi välistä, koska en vaan onnistunut
mitenkään ymmärtämään saksaa päivän ensimmäisessä seminaarissa. En
myöskään ymmärtänyt olla hiljaa, sillä kuvittelin ymmärtäväni, joten
yleisymmärrys oli että olen äänekäs ääliö.
Sen sijaan että
masennuin alisuorittamisestani, kopioin viisi sataa sivua teoriaa ja
metodiikkaa, käväisin ostamassa siivousvehkeitä ja uunivuoan, selvitin
digi-kameroiden hintoja, hengailin professorini kanssa kymmenisen
minuuttia ja sain lähteitä, ja lopuksi kävin syömässä saksalaisen
tuttuni kanssa, jonka seurassa saksanymmärrykseni palasi. Lopuksi tulin
kotiin ja aloitin tekemään referaattiani.
Jonka jouduin
siirtämään viime tiistailta ensi tiistaille, koska en saanut sitä
valmiiksi, vaikka jätin väliin maanantain ja tiistain seminaarit (5 kpl
missattuja seminaareja) sitä kirjoittaessani. Tämä seminaari ei sitten
realisoitunut, koska en saanut aikaiseksi (1 kpl missattuja
seminaareja). Jätin myös väliin sunnuntain ja maanantain ja maanantain
ja tiistain väliset yöunet referaattia vääntäessäni, josta seurauksena
yhdessä stressin kanssa oli, että sain nukuttua tiistain ja keskiviikon
välisenä yönä kaksi tuntia, enkä pystynyt menemään keskiviikon
seminaareihin (2 kpl) koska olin niin sekaisin väsymyksestä.
Päätin yrittää rauhoittaa tilannetta toimittamalla stressaavia asioita
pois päiväjärjestyksestä keskiviikon ajan, koska viime keväänä
huomasin, että minulla on taipumusta unettomuuteen normaalin
stressitason ylityttyä. Eilen tein referaattia, siivosin huoneeni
kiireestä kattoon, järjestin kaikki paperit ja kävin ruokakaupassa.
Lisäksi tein konkreettisen suunnitelman lukuvuoden 2006-2007
realistisesti ajatellen toteutumiskelpoisista työllistymistä
edistävistä toimista, siltä varalta että jään työttömäksi ja
apurahattomaksi kesällä 2007.
Käymällä aamulla seminaarissa
todistin itselleni, että vätystely ei ole ikuinen ilmiö, ja toisen
seminaarin sijasta tehdyillä toimenpiteillä oli itsetuntoa kohottava ja
fokusoiva vaikutus. Kopioidessa sormeni oikein syyhysivät oikeasti
oleellisten asioiden kimppuun ja Breidbachin kanssa puhuessa minulle
selvisi, että olen tekemässä tutkimusta asiasta, josta kukaan ei ennen,
ja että tutkimani käsitteet ovat oikeasti aivan säälittävästi
alimääriytyneitä sekä eläin- että luonnontieteissä yleensä. Lisäksi
onnistuin havainnoimaan tämän alimäärittyneisyyden ennen kuin tiesin
eläintieteestä tai biotieteistä biologian peruskurssia (3 ov) enempää,
joten ei tässä ehkä ihan avuttomia sentään olla. Toisin sanoen, osataan
meillä ainaskin kattoo, vaikkei osata puhua tai kirjoittaa. Verdammt.
Kevääksi pitäisi saada aikaan kolmen seminaariesseen klusteri samasta
aiheesta, mutta eri näkökulmista tarkastellen, josta saan lähtökohtia
tai mahdollisesti jopa tekstiä väitöskirjani johdantoon ja
metodiikkaan. Lisäksi olisi yksi artikkeli kirjoitettavana joululomalla.
Ehkä tämä tästä. Finnitkin kukkii niin hehkeästi, ettei nassu näytä
päivääkään päälle 17-vuotiaalta. Pyjamapöksyt pitää käyttää pesussa
välillä, joten on pakko siirtyä oikeiden vaatteiden käyttöön jopa
kotioloissa. Ainakin siksi aikaa kun pögät kuivuu. Ei pidä kuvitella
olevansa kontrollissa, alkaa vaan harmittamaan kun huomaa ettei ole.
perjantai, 25. marraskuu 2005
Kommentit