En erityisesti jaksa katsella peiliin, kun ei sieltä yleensä mitään normaalista poikkeavaa näy. Mutta onko siis monta niin hyvää fiilistä, kuin katsoa itseään silmiin punnertaessaan sarjan kolmea viimeistä suoritusta? Hitsit kun näkyisi samanlainen päättäväisyys, voitonriemu ja hyvä huumori niistä useamminkin.

No se kun jaksaa juosta täysillä kymmenen minuuttia putkeen, eikä edes okseta. Siitäkin saa aika hyvät pössikset.

Vähänkö salikortin hankinta on ollut elämäni fiksuimpia vetoja yhden naimakaupan lisäksi.