Sain eilispäivänä yhdysvaltainkännykän.

Periaatteessa kiva homma, käytännössä inhoan sitä. Jenkkiläinen palveluntarjoajani ei tarjonnut minulle tuttua kännykkämerkkiä, saati sitten mallia, joten jouduin hankkimaan erimallisen, joka toimii jollain ihan typerällä logiikalla, jota en tajua. Yhden tekstarin kirjoittamiseen menee puoli tuntia. En osaa laittaa ärsyttävää merkkiääntä pienemmälle, saati sitten vaihtaa sitä.

Voisin ehkä ottaa tämän vielä huumorilla, mutta vaihdoin tänä aamuna myös näppistäni ja uusi näppis tuntuu oudolta. Siinä on oikeat kirjaimet oikeissa paikoissa, mutta muiden nakkuloiden kanssa on vähän niin ja näin. Resistanssia on ylenmäärin, mutten osaa säätää sitä pienemmälle. En omasta, enkä nakkuloiden päästä. Hatuttaa.

Liian paljon muutoksia yhdelle päivälle tekee elämästä aika raskasta, vaikka en käytännössä ole mitenkään muutosvastarintainen ihminen. Onneksi en sentään joudu jonottelemaan sosiaalivirastossa sosiaaliturvatunnusta, niin kuin eräät, koska olen oman jonottelemiseni tältä elämältä jo hoitanut.

Seuraavat jonottelut sit Beetlejuicen seurassa.