Tänään oli Suuri Anoppien Kohtaaminen.
Joka meni varsin
jouhevasti. Kukat tulivat toiselta puolelta, cava toiselta. Löysin jopa
maljakon ja viinilaseja. Hengailu oli vähän jäykkää, mutta sujui
hyvässä hengessä. Osoitelistat käytiin läpi, en saanut anoppeja
jallitettua osoitteenkirjoittamiseen, kun oli niin paljon muuta
puhuttavaa. Sain kuitenkin delegoitua kukkaistytön mekon äitini
huoleksi, ja hääpaikan koristelun roudaamisineen anopin.
Idea kiitoskorttien jakamisesta hääkarkkien ohella sai universaalin
kannatuksen. Kiitoksia vaan kuvaajillemme Jaana-Marille ja Henrille,
jotka nerokkaasti ehdottivat potrettien ottamista koemeikki- ja
-kampauspäivänä hääpäivän sijaan. Tämä paitsi helpottaa
hääpäivätouhuilua, myös auttaa varmistamaan että hääasut ovat valmiina
vähintään viikkoa ennen häitä ja vihkisormuksetkin vielä tallella.
Vanhempani ihastuivat Rakkaimpaan ihan kympillä, mutta tämä nyt on
varsin luonnollista. Mietitään vaikka miten mulle kävi. Perheet
löysivät yhteistä puhuttavaa rakentamisesta ja matkailusta sekä
vesiurheilulajeista, mikä oli varsin oletettavaa. Anopit ja apit
pääsivät yllättämään nurkan takaa myös lapsuusmuisteloin, mutta
mihinkään erittäin noloon ei vielä tartuttu.
Vanhempani
nielivät tulevan nimenmuutokseni myös aika reippaasti. Onhan se
kuitenkin ollut jo kymmenen vuotta tuloillaan, joten mitään erityistä
yllätystä ei ainakaan olisi pitänyt olla. Varoittavat kuulemma
isovanhempia etukäteen.
Huomenna lähtevät kutsut postiin.
Mulla on tällä hetkellä harhainen käsitys siitä, että voiton puolella
ollaan, mutten halua synkistää oloani realismilla juuri nyt. Suussa
maistuu kuoriliima ja mahassa möyrii pulla.
sunnuntai, 29. lokakuu 2006
Kommentit