Olen kiukutellut koko päivän.

Ensin en ruvennut heräilemään millään. Sittemmin olen hukuttautunut epäolennaisuuksiin. Ja jätskiin. Ajattelen, että jos kiukuttelen tänään kaiken kiukun veks oikein luvan kanssa, on jo huomenna paremmat fiilarit.

Rakkain muutti eilen pois. Se on kiljuva vääryys.  Oli mahdotonta mennä nukkumaan tyhjään sänkyyn ennen aamuviittä.  Yritin puhua itselleni, että neljä päivää, neljä päivää, sit pääsen Köpikseen karkuun. Ensimmäinen eropäivä on aina pahin, varsinkin jos sattuu olemaan se kotiin jäänyt osapuoli.

Nyt yritän puhua, että kolme viikkoa, kolme viikkoa. Sit nähdään taas. Ja siitäkin kaksi viikkoa menee iloisesti arkistoista toisiin ryntäillen. Mutta ensin olisi nää neljä päivää.

Epistä. Meen hakeen lisää jätskiä.