On olemassa todisteita menneisyydestä, vaikka niitä yrittäisi vältellä.
Minä esimerkiksi en useinkaan suostu valokuvattavaksi. Jotkut kuitenkin
nappaavat kuvia salaa.
Joskus
on kuitenkin kauhean kiitollinen siitä, että todisteita löytyy. Löytyi
myös kuva vuodelta 1997 tilaisuudesta jonne Rakkain kutsui minut, mutta
valitettavasti emme esiinny yhdessä. No, aina ei voi voittaa.
Sitäpaitsi se olisikin voinut aiheuttaa ylimääräistä köhimistä minun
sairaassa sisikunnassani.
Eräs irlantilainen punatukkainen
poika yritti kerran iskeä minua Dynamossa. Vuosi taisi olla 1998, koska
muistan kutoneeni, mikä tarkoittaa sitä, että odottelin Teon työvuoron
loppumista, enkä ollut vielä itse siis töissä Dynkyssä. Ja Teon(kin)
takia en lähtenyt pojan matkaan, vaikka ihan mukava heppu se oli ja
sievä. Kun parin tunnin jutustelun jälkeen poika pyysi jatkoille ja
sanoin että en voi lähteä, odotin kauheaa kohtausta, jollainen
tapahtuu helposti suomalaisten poikien vokottelun osoittautuessa
turhaksi. Kyllä te tiedätte, tyyppi joka kehui sinua juuri jumalaiseksi
ja ihanaksi, kailottaa lähipöytiin että olet "vitun pihtari-huora".
Tämä punatukkainen sanoi kuitenkin, että "You know, if we are meant to
be, we'll meet each other some day again, when it is the right time and
the right place."
Ehkä oikea aika oli vasta nyt. Tai siis
conissa 2004, neljä vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Tuntuu vaan
oikeammalta koko ajan. Elämälle kiitos.
torstai, 5. tammikuu 2006
Kommentit