Baarimikkoiluajoista on selvästi liian kauan.

Olen viime aikoina juopotellut Clipperin reilun kaupan luomu Earl Greyllä. Mikä on aika yllättävää, koska kyseisessä, luonnollisen tujusti bergamotilla maustetussa "intialaisessa luomuteessä" (intialaisella mahdetaan tarkoittaa jonkun sortin assamia) on aika miehekäs maku. Siis hyvin läpitunkeva bergamotti reippaan aromikkaassa mustassa teessä (Clipperin nettisivuilla puhutaan kiinanteestä), joka sai ensikertalaisen koko naaman nyrpistymään voimakkuudellaan. No kaikkeen kuitenkin tottuu, ja tällä hetkellä Earl Grey maistuu aamu- ja iltapäiväteenä. Maku taittuu mukavasti maidolla ja on silti vielä niin voimakas, että keksit ja muut välipalat tulee jätettyä väliin.

Tämän Earl Greyn kanssa käy kuitenkin niin kuin Earl Greyden kanssa yleensä: kyllästys iskee. Keksinpä tänään latinoissani, että ha! Siis Earl Greystähän tulee Lady Greytä sitruunaa lisäämällä. Lisäsin siis kuppiini pari siipaletta sitruunaa. Ja maidot tietysti perään. Ja eikun takaisin koneelle.

Oli aika hauska Lady Greymäinen fiilinki siihen saakka, kun sitruunaviipaleitten alta lirvahti suu täyteen apinanaivoja. Yök.