Eilen alkoi konferenssi toden teolla.

Ensimmäinen sessio alkoi 7.30, onneksi paikalla oli aamupalaa. Juoksentelin sessioiden välillä mielenkiintoisia juttuja kuuntelemassa puoli kahteen saakka. Näyttää siltä, että mä en ole sen huonompi tässä hommassa kuin ihmiset yleensä. Mikä on varsin positiivista.

Puoli kahdelta juoksin kotiin ja väänsin puheeni valmiiksi. Ja sitten seiskaksi takaisin Hyattiin workshoppiin
ja iltavastaanotolle. Netwörkkaaminen alkoi vähän takkuavasti, mutta kehittyi illan mittaan siinä määrin, että mua pyydettiin lähettämään artikkeli yhteen journaaliin ja yksi professori ehti harmitella lähtevänsä ensi vuonna itse Fulbrightina Uuteen Seelantiin, mutta vaihdoimme kuitenkin kortteja ja lupailimme kehitellä yhteistyötä.

Nyt jos tarkistaisi sen puheen, printtaisi sen ja juoksisi Hyattiin kirjakaupan ja copyshopin kautta, niin sitten ei tarvitsisi muistaa enää mitään muuta kuin hengittää rauhallisesti.