Ameriikka on ihmeellinen maa.

Tämä lausunto tulee täydestä sydämestä, enkä ole edes poistunut Helsingistä vielä. Lähtö on kyllä selvästi lähempänä, kun sain tänään viiisumini postista.

Minulla oli pitkään, ts. eiliseen asti, ihan pieni pulma. Ei väliaikaismajoitusta DC:ssä, jota siis tarvitaan jo viikon päästä. Nytpä on. Yhdellä konferenssissa tapaamallani toverilla on toveri DC:ssä, jonka meiliosoitteen sain tältä ekalta toverilta. Meilasin, että tuntisko se jonkun jonka luona voipi yöpyillä. Kymmenen minuutin päästä sain meiliä sen toverin hurjan mukavanoloiselta tyttöystävältä, joka tarjosi varasänkyään.

Epäilen, että tämä on sitä niinkutsuttua verkostoitumista. Luulin, että se on jotain mitä pitää opetella, mutta se onkin jotain mikä tapahtuu lähes itsestä riippumatta.

Heti kun luottaa kanssaeläviinsä sen verran, että jakaa ihmisille omia juttujaan ja vastaanottaa niiden taajuudelta.