Okei sit. Olen säätänyt kuusi tuntia kognitiivisen ja psykoanalyyttisen
väliä. Olen päättänyt antaa psykoanalyyttiselle mahdollisuuden.
Osaksi siksi, että Eila vastaanotti aika hyvin aaltopituudeltani.
Osaksi siksi, että kognitiivinen psykoterapia voi kokijoiden mukaan
mennä myös reippaasti persiilleen. Osaksi siksi, että elämä nyt päätti
heittää mulle tämän mahdollisuuden, niin miksi siihen ei tarttuisi? Ja
ihan vähäsen myös siksi, että olen tässä vaiheessa valmis kokeilemaan
mitä vaan paitsi aerobiccia ja uskoontulemista.
Ja jos se psykoanalyyttinen ei sitten sovikaan, niin onpahan akuutti
syy ruveta ilmaisemaan henkilökohtaisia mielipiteitään. Tässä ei vaan
voi hävitä.
perjantai, 8. syyskuu 2006
Kommentit