Okei sit. Olen säätänyt kuusi tuntia kognitiivisen ja psykoanalyyttisen väliä. Olen päättänyt antaa psykoanalyyttiselle mahdollisuuden.

Osaksi siksi, että Eila vastaanotti aika hyvin aaltopituudeltani. Osaksi siksi, että kognitiivinen psykoterapia voi kokijoiden mukaan mennä myös reippaasti persiilleen. Osaksi siksi, että elämä nyt päätti heittää mulle tämän mahdollisuuden, niin miksi siihen ei tarttuisi? Ja ihan vähäsen myös siksi, että olen tässä vaiheessa valmis kokeilemaan mitä vaan paitsi aerobiccia ja uskoontulemista.

Ja jos se psykoanalyyttinen ei sitten sovikaan, niin onpahan akuutti syy ruveta ilmaisemaan henkilökohtaisia mielipiteitään. Tässä ei vaan voi hävitä.