Täällä sataa sellaista tosi inhottavaa syyssadetta, joka on vähän niin
kuin tihkua, niin että ei kande raahata sateenvarjoa mukana. Paitsi
pisarat ovat sellaisia isoja läiskähdyksiä, jotka liiskaavat puoli
päätä osuessaan.
On keskiviikko, olen tehnyt kaksi melkein kokonaista koulupäivää, enkä
millään jaksaisi yhtään enempää. Olisi vielä tarjolla 10 sivua John
Stuart Milliä englanniksi ja 50 sivua silmän ja aivon leikkejä
saksaksi.
Gaston Bachelard on kaikkien muidenkin mielestä ihan perseestä.
Jotenkin lämmitti havaita, etten ole ainoa. Toveriin viitataan
jokaisessa itseään kunnioittavassa tieteenhistorian tutkimuksessa, ja
viittausten perusteella oletin jotain koherenttia, ja järkevää, ja
fiksua. Toisin kävi.
Toverin sanoma on, että tieteenfilosofiaa saa tehdä vain jos hankkii
sit todisteet sille mitä sanoo tieteenhistoriallisen tutkimuksen
avulla. Toveri ei kuitenkaan itse malta tehdä niin kuin opettaa, vaan
pääasiassa keksii ihan omiaan, ja hankkii suurille ajatuksilleen sitten
todisteet vääntämällä tortun tieteenhistoriallisista faktoista,
mieluiten eksaktien luonnontieteiden faktoista, kert ne ovat eksaktien
luonnontieteilijöiden omasta historiastaan kirjoittamia, ja siksi
niissä keskitytään mahdollisimman ongelmattomasti pääkohtiin niitä sen
enempää pohtimatta. Tämän tortun hän sitten syöttää lukijalle
tieteenfilosofiana. Luettuaan Bachelardia olo on vähän kuin olisi
syönyt kakkia, muttei sitä oikein kehtaa sanoa ääneen, kun ei kukaan
muukaan sano.
Ainakin se on tähän mennessä selvinnyt, että olen muun seminariryhmän
ohella yksi niistä harvoista, joka oikeasti lukee Bachelardia ennen
hänen juttuihinsa viittaamista. Epäilenpä vahvasti, että saatan kokea
jonkinmoista ansaittua ylemmyydentunnetta tästä lähtien, kun jätkät
tiputtelee Bachelardia artikkelista ja tutkimuksesta kolmanteen
luettuaan Bachelardin jännittävistä aivoituksista jostain toisesta
tutkimuksesta, johon Bachelard on eksynyt tavan vuoksi ja jonkun
kolmannen käden lähteen perusteella. Voin ilkkua, että kyllä
jätkä nyt mokasit, ei ehkä kandeis tiputella jos ei ole ite lukenut.
Ensi tiistaina on kahden tunnin referaatti otsikolla "Organismen und
Lebewesen". Saan puhua englanniksi, jos kirjoitan taululle saksaksi.
Pitäisi siihenkin alkaa lukea jo tänään. Vähän on motivaatio hukassa,
kun sain tänään tietää, että en ole edes varasijoilla Tieteen ja
teknologian tutkijakoulun tutkijahaussa seuraavalle nelivuotiskaudelle.
Pitää vaan yrittää huomautella itselleen Prof. Immosta mukaillen, että
Tampereen, Helsingin, TKK:n ja Oulun diili, muilla ei ole haussa
alunperinkään mahdollisuuksia, jos tarpeeksi ihmisiä hakee kyseisistä
yliopistoista. Varma palkka olisi kiva juttu, mutta nytpä on sitten
vapautta tehdä ihan mitä lystää, lähteä vaikka Rakkaan kanssa vuodeksi
tai puoleksi surffaamaan jossain välissä, kun ei tarvitse käkkiä
toimistolla päivittäin.
Ja ei kun apurahahakemuksia rustaamaan joululomalla. Totesin pari
viikkoa sitten, että varmimmat miellyttävät ja tutkimuksen
mahdollistavat tavat hankkia jotain elantoa parin vuoden sisään ovat
romaanin kirjoittaminen, museologian opiskelu niin että voi hankkia
museotöitä, ja siinä se sitten olikin. Vararatkaisuna on pärjätä jonkun
yliopiston jonkun oppiaineen pääsykokeissa niin hyvin, että pääsee
perusopiskelijaksi, jolloin saa opiskelija-alennuksia, jotka tekevät
elämisen halvemmaksi, jotta saan venytettyä vuoden apurahani riittämään
parin vuoden ajalle. Tiliotteestani päätellen olen kuluttanut viime
kuussa ylelliset 800 euroa, puolella pärjäisi vielä hyvin, ja täällä
Saksassa olisi mahdollista selvitä 300:lla, jos oikein jaksaisi
nävertää, vuokra kun on kuitenkin 199.
Torttua puolin ja toisin.
keskiviikko, 16. marraskuu 2005
Kommentit