Olen ostellut kirjoja ensi vuoden tarpeiksi. Ajattelin salaa pitää yllä vaivalla ja tuskalla synnytettyjä saksan kielen taitoja. Lukien kuitenkin sellaisia kirjoja, joita on kiva lukea. Valikoimani on varsin eklektinen:

Austen, Jane. "Verstand und Gefühl."
(Koska aina syksyisin haluaa uskoa onnellisiin loppuihin.)

Berger, Frederik. "La Tigressa."
(Historiallista fantasiaa Renessanssi-Italiassa.)

Bulgakov, Michail. "Der Meister und Margarita".
(Perkeleen hyvä kirja. Kirjaimellisesti.)

Christie, Agatha. "Mord im Orientexpress".
(Veretön Krimi.)

Christie, Agatha. "Blausäure."
(Christie on ainoita käännettyjä, joka on hyvää myös saksaksi.)

Christie, Agatha. "Fata Morgana".
(Helppolukuinen, ei turhia sivulauseita.)

Christie, Agatha. "Der Tod Wartet".
(Elävän elämän kieltä.)

Frisch, Max. "Homo Faber".
(Saksalaista rationaalisuutta ja rakkaustarina.)

Grass, Günther. "Mein Jahrhundert."
(Vuosisata saksaksi, saksalainen vuosisata.)

Hoffman, E.T.A. "Lebens-Ansichten des Katers Murr".
(Kissat on hyviä.)

Høeg, Peter. "Fräulein Schmillas Gespur für Schnee".
(Toimii BBC-kuunnelmana, joten...)

Kaminer, Wladimir. "Ich mache mir Sorgen, Mama".
(Ainoa saksalainen nykyhumoristi.)

Kaminer, Wladimir. "Militärmusik".
(Kotoisin Moskovasta.)

Kay, Susan. "Die Königin".
(Neitsytkuningattaren pönöttävät seikkailut.)

Moers. Walter. "Die Stadt der Träumenden Bücher."
(Fantasiaa, kirjallisuushistoriaa ja kuvia.)

Zweig, Stefan. "Maria Stuart."
(Neitsytkuningattaren siskopuolikin osaa pönöttää.)

Vielä voisi jonkun verran kirjallisuutta keräillä M:n ja Z:n välistä, vaikka kotona on jo kymmenisen kirjaa, joiden nimiä en edes muista, käännöskirjallisuutta pääasiassa, joku Rainer Maria Rilken romaani ja jotain keskitysleirimuisteloita.

Yhtenä ongelmana on, että saksassa kirjat ovat ihan älykalliita, myös klassikot joista ei enää tekijäpalkkioita mene. Klassikoita löytyy onneksi myös gutenberg.orgista, joten Rakkaan ei tarvitse kantaa yli kymmentä kiloa kirjoja kotiin, kun tulee käymään ensi viikolla.

Saksassa kirjat ovat myös pääasiallisesti hyvin masentavia. Porvariyhteiskunnan tuho, ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, DDR:n kurjuus ja murhat (poliittiset, vahingossa tapahtuneet, suunnitellut, joukko- ja käsittämättömät) ovat saksalaiskirjallisuuden yleisimpiä teemoja.  En tajua miten kukaan  jaksaa sellaista päivät pääksytysten lukea. Menenpä tästä jatkamaan Christien "Der Wachsblumenstrauss"ia.

Jos ikinä haluaa globaalisti käännetyksi kirjailijaksi, kannattaa kirjoittaa mahdollisimman väritöntä ja mautonta kieltä. Se kuulostaa hyvältä jopa saksaksi käännettynä.