On vähän uneton fiilis.

Tajusin vasta iltapäivällä, että kotini meni nyt rikki. Oli aikas surkeaa. Aina aikaisemmin olen ollut lähinnä helpottunut päästessäni pois jostain kämpästä. Tämä oli jotain enemmän, sellainen lämmin oma pesä. Jossa oli hyvä olla piilossa maailmaa, kun pelotti, ja jossa peli-iltailtiin ja parannettiin toisiamme tovereiden kanssa.

Toistaiseksi jälkeenjääneitä ovat vaatteet, astiat, pesukone, intternetti ja minä. Viikon päästä nekin sitten lopullisesti muualla.

Kurjuus.