En meekään Barcelonaan.
Ainakin yksi apurahalautakunta oli sitä mieltä, että ei mun työllä
mitään arvoa ole. Tai sitten ne katsoivat, että olen liian varoissani,
kun Fulbright tulee maksuun tänä vuonna. Se nyt ei mua lohduta ennen
elokuuta. Ennen elokuuta 25 euroa tarkoittaa 9 päivän ruokarahaa.
Paitsi milloin olen Kööpenhaminassa, jossa menee päivässä 30-40
kruunua. Se on niin kallis kaupunki.
Niin että rahan puutteessa oli pakko valita. Alan ainoan rehellisesti
kansainvälisen multijättiseuran biennaali voitti satunnaisen laajemman
alan tohtoriopiskelijoiden symposiumin ilman sen suurempia pohtimisia.
Konferensseissa ne aina tykää mun jutuista ihan kauheasti, ja
sitäpaitsi ne poikivat kontakteja, eli verkostoa, eli tulevaisuuden
työmahdollisuuksia nerokkaiden tuttavuuksien ohella.
Olen myös vihdoin onnistunut vakuuttamaan oppiaineen nykyisen poppoon
väikkärini aiheen erinomaisuudesta. Pääsin tekemään jatkotutkintoa
käytännössä niin, että entinen proffa kyseli yhdessä karonkassa
tulevaisuudensuunnitelmia, ja vaahtosin sille silmät loistaen
kuriositeeteista puolisen tuntia. Seuraavalla viikolla tein sitten jo
jatkotutkintosuunnitelman ja kävin allekirjoituttamassa sen. Gradun
ihan toiseen laitokseen sain tarkastetuksi muutamaa kuukautta myöhemmin.
Väikkärin johdanto pitää tietysti kirjoittaa uudestaan lähes alusta
loppuun, mutta se oli aika tavalla tiedossa. Toverit kuitenkin
selittivät minulle, että miten, mikä on varsin kullanarvoista
informaatiota. Kauhean hienoa, että ihmiset jaksavat paneutua toisten
töihin niin täysipainoisesti, että ne oikeasti ottavat asiakseen auttaa
niitä ihmisiä tekemään parasta mahdollista jälkeä.
Flunssakin alkoi hyökkimään vasta pari tuntia session loputtua, joten hätäkös tässä.
perjantai, 30. maaliskuu 2007
Kommentit