En meekään Barcelonaan.

Ainakin yksi apurahalautakunta oli sitä mieltä, että ei mun työllä mitään arvoa ole. Tai sitten ne katsoivat, että olen liian varoissani, kun Fulbright tulee maksuun tänä vuonna. Se nyt ei mua lohduta ennen elokuuta. Ennen elokuuta 25 euroa tarkoittaa 9 päivän ruokarahaa. Paitsi milloin olen Kööpenhaminassa, jossa menee päivässä 30-40 kruunua. Se on niin kallis kaupunki.

Niin että rahan puutteessa oli pakko valita. Alan ainoan rehellisesti kansainvälisen multijättiseuran biennaali voitti satunnaisen laajemman alan tohtoriopiskelijoiden symposiumin ilman sen suurempia pohtimisia. Konferensseissa ne aina tykää mun jutuista ihan kauheasti, ja sitäpaitsi ne poikivat kontakteja, eli verkostoa, eli tulevaisuuden työmahdollisuuksia nerokkaiden tuttavuuksien ohella.

Olen myös vihdoin onnistunut vakuuttamaan oppiaineen nykyisen poppoon väikkärini aiheen erinomaisuudesta. Pääsin tekemään jatkotutkintoa käytännössä niin, että entinen proffa kyseli yhdessä karonkassa tulevaisuudensuunnitelmia, ja vaahtosin sille silmät loistaen kuriositeeteista puolisen tuntia. Seuraavalla viikolla tein sitten jo jatkotutkintosuunnitelman ja kävin allekirjoituttamassa sen. Gradun ihan toiseen laitokseen sain tarkastetuksi muutamaa kuukautta myöhemmin.

Väikkärin johdanto pitää tietysti kirjoittaa uudestaan lähes alusta loppuun, mutta se oli aika tavalla tiedossa. Toverit kuitenkin selittivät minulle, että miten, mikä on varsin kullanarvoista informaatiota. Kauhean hienoa, että ihmiset jaksavat paneutua toisten töihin niin täysipainoisesti, että ne oikeasti ottavat asiakseen auttaa niitä ihmisiä tekemään parasta mahdollista jälkeä.

Flunssakin alkoi hyökkimään vasta pari tuntia session loputtua, joten hätäkös tässä.