Se on muuten kumma juttu se, että jos on jotain puuhaa, mitä pitäisi raivoisasti puuhata, sitä tuleekin sitten puuhailleeksi ihan mitä sattuu, joka ei ole missään määrin akuuttia juuri sillä hetkellä.

Tästä seurauksena huoneeni on kiiltelevän puhdas, pesin jopa lattiat, pölytin tasot ja imuroin sängyn. Lisäksi harrastin eilen sosiaalista elämää pikadeittailuhenkisesti, kolmet bileet tuli hengailtua alle puolessatoista tunnissa. Hankin myös lipun Dresdenin keikalle (kaupunki, ei bändi) lauantaiksi, lähtö 6.45 neljänkymmenen kävelyminuutin päässä sijaitsevalta pysäkiltä, paluu joskus iltaysiltä. Dresdenissä on ilmeisesti varsin vaikuttavat joulumarkkinat, pyrin hankkimaan sieltä perisaksalaisia joululahjomuksia kaikille tutuille. Tämän cityn joulumarkkinoiden perusteella arvioiden perisaksalaisia joululahjoja ovat mm. marokkolaiset nahkatohvelit, intialaiset krääsäsisustusveistokset ja kaiken maailman sukat. Samassa hengessä mennään siis kuin Suomessakin.

Lisäksi Dresdenissä on varsin vakuuttava "Alte Meister" -kokoelma, jota ajattelin käydä kuikistelemassa, renessanssimaalaus kun on jostain syystä mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Ihan niin kuin kaikista muistakin, vähänkö on hauska kuikuilla 150-senttisenä vikarivistä. Mutta uusia mestareitakaan en kykene menemään katsomaan, niillä on niitä 2000 kpl, ja mulla väsyy silmät ja analyysielin jo parista sadasta. Lisäksi löytyisi kuparipiirroskabinetti, joka olisi kiinnostava, ja kokoelma jonkun paikallisen ruhtinaan 1600-luvun ja 1700-luvun vaihteessa keräämistä kuriositeeteista, joka säilyi osittain Dresdenin pommituksesta huolimatta. Valitettavasti nämä kuriositeetit ovat "vain" taide-esineitä, ja modernisti esillepantuina, joten en koe välitöntä professionaalia tarvetta mennä niihin tutustumaan Dürerin, Vermeerin, Rembrantin ja tovereiden kustannuksella.

Eniten aikaa olen kuitenkin hukannut valmistelemalla ensi viikon lauantain peliä. Tämä on ihan inasen hankalampaa kuin kotona, jossa peliajatuksia siivittää yleensä lempeä ompelukoneen surina ja vähemmän lempeä mutta vähintään yhtä sinnikäs kiroilu. Kädet kaipaavat selvästi jotain puuhaa, kun lukee pelimatskua, tulee levoton olo ilman. Pitää ehkä hankkia kutimet ja lankaa, tai vaikka jotain korumateriaaleja. Niiden kanssa väsäämistä voisi harjoittaa myös sanakokeisiin lukiessa ja kielioppisääntöjä päntätessä, tulisi ehkä luettua ja päntättyä tehokkaammin, sillä tällä hetkellä kyseiset operaatiot tapahtuvat nettauksen ohessa.

Lisäksi mua ärsyttää suunnattomasti, että mulla on pelivaatteet Espoossa Rakastetun luona odottelemassa, mikä oli tietysti tavallaan äärimmäisen fiksu veto. Mutta kun ne eivät vaikuta juuri oikeilta tälle hahmolle, ja ainoa mahdollisuus säätää niiden kanssa on lauantaiaamuna ennen peliä. Toisin sanoen, mahdollisimman vähän säätöä maksimaalisella muutoksella ja senkin voisi miettiä etukäteen, koska se pitää toteuttaa järjettömässä kiireessä eikä se voi jäädä epäsymmetrisesti kesken pelin alkaessa. No jaa, vähän haastetta elämään.

Niin, ja puuhauksen sijasta voi myös blogata.