Se on muuten kumma juttu se, että jos on jotain puuhaa, mitä pitäisi
raivoisasti puuhata, sitä tuleekin sitten puuhailleeksi ihan mitä
sattuu, joka ei ole missään määrin akuuttia juuri sillä hetkellä.
Tästä seurauksena huoneeni on kiiltelevän puhdas, pesin jopa lattiat,
pölytin tasot ja imuroin sängyn. Lisäksi harrastin eilen sosiaalista
elämää pikadeittailuhenkisesti, kolmet bileet tuli hengailtua alle
puolessatoista tunnissa. Hankin myös lipun Dresdenin keikalle
(kaupunki, ei bändi) lauantaiksi, lähtö 6.45 neljänkymmenen
kävelyminuutin päässä sijaitsevalta pysäkiltä, paluu joskus iltaysiltä.
Dresdenissä on ilmeisesti varsin vaikuttavat joulumarkkinat, pyrin
hankkimaan sieltä perisaksalaisia joululahjomuksia kaikille tutuille.
Tämän cityn joulumarkkinoiden perusteella arvioiden perisaksalaisia
joululahjoja ovat mm. marokkolaiset nahkatohvelit, intialaiset
krääsäsisustusveistokset ja kaiken maailman sukat. Samassa hengessä
mennään siis kuin Suomessakin.
Lisäksi Dresdenissä on varsin vakuuttava "Alte Meister" -kokoelma, jota
ajattelin käydä kuikistelemassa, renessanssimaalaus kun on jostain
syystä mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Ihan niin kuin kaikista
muistakin, vähänkö on hauska kuikuilla 150-senttisenä vikarivistä.
Mutta uusia mestareitakaan en kykene menemään katsomaan, niillä on
niitä 2000 kpl, ja mulla väsyy silmät ja analyysielin jo parista
sadasta. Lisäksi löytyisi kuparipiirroskabinetti, joka olisi
kiinnostava, ja kokoelma jonkun paikallisen ruhtinaan 1600-luvun ja
1700-luvun vaihteessa keräämistä kuriositeeteista, joka säilyi osittain
Dresdenin pommituksesta huolimatta. Valitettavasti nämä kuriositeetit
ovat "vain" taide-esineitä, ja modernisti esillepantuina, joten en koe
välitöntä professionaalia tarvetta mennä niihin tutustumaan Dürerin,
Vermeerin, Rembrantin ja tovereiden kustannuksella.
Eniten aikaa olen kuitenkin hukannut valmistelemalla ensi viikon
lauantain peliä. Tämä on ihan inasen hankalampaa kuin kotona, jossa
peliajatuksia siivittää yleensä lempeä ompelukoneen surina ja vähemmän
lempeä mutta vähintään yhtä sinnikäs kiroilu. Kädet kaipaavat selvästi
jotain puuhaa, kun lukee pelimatskua, tulee levoton olo ilman. Pitää
ehkä hankkia kutimet ja lankaa, tai vaikka jotain korumateriaaleja.
Niiden kanssa väsäämistä voisi harjoittaa myös sanakokeisiin lukiessa
ja kielioppisääntöjä päntätessä, tulisi ehkä luettua ja päntättyä
tehokkaammin, sillä tällä hetkellä kyseiset operaatiot tapahtuvat
nettauksen ohessa.
Lisäksi mua ärsyttää suunnattomasti, että mulla on pelivaatteet
Espoossa Rakastetun luona odottelemassa, mikä oli tietysti tavallaan
äärimmäisen fiksu veto. Mutta kun ne eivät vaikuta juuri oikeilta tälle
hahmolle, ja ainoa mahdollisuus säätää niiden kanssa on lauantaiaamuna
ennen peliä. Toisin sanoen, mahdollisimman vähän säätöä maksimaalisella
muutoksella ja senkin voisi miettiä etukäteen, koska se pitää toteuttaa
järjettömässä kiireessä eikä se voi jäädä epäsymmetrisesti kesken pelin
alkaessa. No jaa, vähän haastetta elämään.
Niin, ja puuhauksen sijasta voi myös blogata.
perjantai, 2. joulukuu 2005
Kommentit