Jotkut on tänään säätäneet palloja jalkoihinsa.

Lopputuloksena on, että meillä on melkein kakkukahvittelu- ja vihintäpaikka (sama mesta tulevan anopin toivomuksesta, toinen anoppiehdokas tyytyi toivomaan, että jotkut kestit ylipäänsä järjestettäisiin). Myös vihkijä on melkein olemassa: sekä maistraatti- että käräjäoikeudesta on pyydetty henkilöä paikalle kuuntelemaan tahdot ja julistamaan naintia, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittautunut.

Saimme myös yhteisen pankkitilin, vaikka pankkitäti oli sitä tyyppiä, joka toimittaa ajan pysähdyksiin olemalla tylsä, hidas ja  parfyyminlemuinen.  Myös seremoniamestari alistui kohtaloonsa varsin  tyynesti.

Lopuksi kävimme hankkimassa sormuksia. Kun on näin pienet sormet kuin mulla, teetättäminen maksaa saman verran kuin valmissormukset pienennyksineen.  Suunnitelmana oli kiertää useampia liikkeitä ja neuvotella hinnoista. Saimme kuitenkin sopuhintaiset, aika pitkälle omien suunnitelmien mukaan toteutettavat ensimmäisestä liikkeestä. Kun sellaista tekniikkaa ei ole olemassa, jolla saisi tehtyä juuri sellaiset kuin halusimme, niin mun pitää varmaan isona ruveta kultasepäksi.  Heti siis sen jälkeen kun olen valmistunut maisteriksi, joka tapahtuu vuosia sen jälkeen, kun olen työstänyt itsestäni tohtorin.

Meän sormukset on titaanista. Niistä tulee sitten hauska vitsi mummoiässä, kun on titaania niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Titaanille ei myöskään ole kukaan vielä allergisoitunut; jäämme innolla odottelemaan, josko pääsen Guinnessin ennätysten kirjaan tällä saavutuksella.