Jotkut on tänään säätäneet palloja jalkoihinsa.
Lopputuloksena on, että meillä on melkein kakkukahvittelu- ja
vihintäpaikka (sama mesta tulevan anopin toivomuksesta, toinen
anoppiehdokas tyytyi toivomaan, että jotkut kestit ylipäänsä
järjestettäisiin). Myös vihkijä on melkein olemassa: sekä maistraatti-
että käräjäoikeudesta on pyydetty henkilöä paikalle kuuntelemaan tahdot
ja julistamaan naintia, mutta kukaan ei ole vielä ilmoittautunut.
Saimme myös yhteisen pankkitilin, vaikka pankkitäti oli sitä tyyppiä,
joka toimittaa ajan pysähdyksiin olemalla tylsä, hidas ja
parfyyminlemuinen. Myös seremoniamestari alistui kohtaloonsa
varsin tyynesti.
Lopuksi kävimme hankkimassa sormuksia. Kun on näin pienet sormet kuin
mulla, teetättäminen maksaa saman verran kuin valmissormukset
pienennyksineen. Suunnitelmana oli kiertää useampia liikkeitä ja
neuvotella hinnoista. Saimme kuitenkin sopuhintaiset, aika pitkälle
omien suunnitelmien mukaan toteutettavat ensimmäisestä liikkeestä. Kun
sellaista tekniikkaa ei ole olemassa, jolla saisi tehtyä juuri
sellaiset kuin halusimme, niin mun pitää varmaan isona ruveta
kultasepäksi. Heti siis sen jälkeen kun olen valmistunut
maisteriksi, joka tapahtuu vuosia sen jälkeen, kun olen työstänyt
itsestäni tohtorin.
Meän sormukset on titaanista. Niistä tulee sitten hauska vitsi
mummoiässä, kun on titaania niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Titaanille
ei myöskään ole kukaan vielä allergisoitunut; jäämme innolla
odottelemaan, josko pääsen Guinnessin ennätysten kirjaan tällä
saavutuksella.
maanantai, 16. lokakuu 2006
Kommentit