Meidän oli tarkoitus viettää pienet, arkiset, rennot ja letkeät häät: sormukset ja tahdot, sitten kaffetta ja pullaa lähisuvulle ja tovereille ja jälkeenpäin olusille lähikapakkaan.  Mutta ilmeisesti hääeläin on vähän niin kuin kärmes: kun se löytää hatun ja nappaa kiinni, se hotkaisee kokonaisena ja pullistuu hassun muotoiseksi.

Anoppiehdokkailta kysyttiin arvioita vieraiden määrästä. Päälle kahdeksankymmenen päästään. Ja kavereistakin tulee vähimmillään parisenkymmentä. Hitsi.

Olemme ratkaisseet tämän henkisen ongelman päättelemällä, että kerranhan sitä vaan naimisiin mennään. Olemme sitäpaitsi sukujemme tämän sukupolven ensimmäiset vihkiläiset, joten kaikilla on hirveä innostus päällä ja se on tarttuvaa. Päästäänhän me naimisiin vaikka sadan ihmisen joukossa, jos saadaan vaan vihkijä paikalle. Täytyy toivoa, että herra maistraattihenkilön vaimolla on hyvä päivä, ja hän sallii miehensä meidät vihkaista, vaikka hän myöhästyykin sitten vähän glögijuhlilta.

Mutta tosi pöljiä pohdintoja tässä matkan varrella tapahtuu. Niin kuin, pitäisikö mun varata joku hääkampaus ja meikki? Eikös voisi vaan vetäistä tämän norminutturan ja vähän ripsaria, ja se olisi bueno niin?

Ja jos tulee kampaus, niin pitäisikö hommaa mekko kanssa? Tai huntu, herra varjele? Kun mä olin ajatellut hamosta ja toppia... Ja kukat? Hääkimppua ja viehettä pukkaa. Entäs anoppien ja appien vieheet? Koristelu? Kuinka monta litraa ruusunlehtiä tarvitaan, jotta onnemme olisi täydellinen?

Musta oli tosi kiva olla aikoinaan setäni morsiusneitona, pitäisiköhän tarjota sama elämys serkkutytöille? Vaikka me ei kyllä edes kävellä mihkään, kunhan noustaan pöydästä. Ja näyttääkös se hönöltä, jos ne menee rinssessaröyhelöissä ympäriämpäri, kun meillä on aika arkiset vehkeet? Ja onko sillä mitään väliä, miltä näyttää, jos kaikki ovat vaan onnensa kukkuloilla?

Onneksi häät ovat viikkojen päässä, jottei tarvi näitä juttuja ikuisuuksia pyöritellä. En tajua miten sellaiset tyypit selviää, joiden pitää saada täydellinen prinsessailupäivänsä. Ja vielä vannehameissa. Kunhan saadaan sormukset, vihkijä ja paikka, niin tämä homma alkaa minun puolestani olla pulkassa.