Meidän oli tarkoitus viettää pienet, arkiset, rennot ja letkeät häät:
sormukset ja tahdot, sitten kaffetta ja pullaa lähisuvulle ja
tovereille ja jälkeenpäin olusille lähikapakkaan. Mutta
ilmeisesti hääeläin on vähän niin kuin kärmes: kun se löytää hatun ja
nappaa kiinni, se hotkaisee kokonaisena ja pullistuu hassun
muotoiseksi.
Anoppiehdokkailta kysyttiin arvioita vieraiden määrästä. Päälle
kahdeksankymmenen päästään. Ja kavereistakin tulee vähimmillään
parisenkymmentä. Hitsi.
Olemme ratkaisseet tämän henkisen ongelman päättelemällä, että
kerranhan sitä vaan naimisiin mennään. Olemme sitäpaitsi sukujemme
tämän sukupolven ensimmäiset vihkiläiset, joten kaikilla on hirveä
innostus päällä ja se on tarttuvaa. Päästäänhän me naimisiin vaikka
sadan ihmisen joukossa, jos saadaan vaan vihkijä paikalle. Täytyy
toivoa, että herra maistraattihenkilön vaimolla on hyvä päivä, ja hän
sallii miehensä meidät vihkaista, vaikka hän myöhästyykin sitten vähän
glögijuhlilta.
Mutta tosi pöljiä pohdintoja tässä matkan varrella tapahtuu. Niin kuin,
pitäisikö mun varata joku hääkampaus ja meikki? Eikös voisi vaan
vetäistä tämän norminutturan ja vähän ripsaria, ja se olisi bueno niin?
Ja jos tulee kampaus, niin pitäisikö hommaa mekko kanssa? Tai huntu,
herra varjele? Kun mä olin ajatellut hamosta ja toppia... Ja kukat?
Hääkimppua ja viehettä pukkaa. Entäs anoppien ja appien vieheet?
Koristelu? Kuinka monta litraa ruusunlehtiä tarvitaan, jotta onnemme
olisi täydellinen?
Musta oli tosi kiva olla aikoinaan setäni morsiusneitona, pitäisiköhän
tarjota sama elämys serkkutytöille? Vaikka me ei kyllä edes kävellä
mihkään, kunhan noustaan pöydästä. Ja näyttääkös se hönöltä, jos ne
menee rinssessaröyhelöissä ympäriämpäri, kun meillä on aika arkiset
vehkeet? Ja onko sillä mitään väliä, miltä näyttää, jos kaikki ovat
vaan onnensa kukkuloilla?
Onneksi häät ovat viikkojen päässä, jottei tarvi näitä juttuja
ikuisuuksia pyöritellä. En tajua miten sellaiset tyypit selviää, joiden
pitää saada täydellinen prinsessailupäivänsä. Ja vielä vannehameissa.
Kunhan saadaan sormukset, vihkijä ja paikka, niin tämä homma alkaa
minun puolestani olla pulkassa.
keskiviikko, 18. lokakuu 2006
Kommentit