Olin tänä aamuna hurjan innostunut kouluunlähdöstä. Puoli seiskalta aamulla, niin että siitä voi päätellä miten kyllästynyt olen tähän käkkimiseen.

Pääsinkin korttelin matkan alaspäin, alkoi jyskyttämään päässä ja poskionteloissa. Toisen korttelillisen talsittuani askel alkoi painaa ja pelästytin yhden mummon yskimällä. Mummo komensi mut vikkelästi takaisin sänkyyn, etten vaan tartuta tautiani kaikille.

Kotiin raahustettuani olin itsekin jo sitä mieltä, että kyllä mummot tietää. Tosin oli siitä ulkoilusta hyötyäkin, sain ehkä tyhjennettyä poskiontelot kaikesta sinne kerääntyneestä muhjusta. Yök. Sitten nukuinkin suvereenisti neljän tunnin päiväunet. Nyt poksahtelevat ja vinkuvat sekä nenä että korvat, ilmeisesti mulla on ollut myös korvatulehdukset molemmissa korvissa, vasemmassa pahempi. En vaan ole huomannut, kun oli kurjempi olo muualla. Joululahjaksi saatu musiikkikin kuulostaa paljon paremmalta nyt. Shakira ja Robbie Williams ovat äärettömän hyvää sairastelumusiikkia, molemmat inspiroivat liikkumaan edes vähän, kumpikaan ei ole häiritsevää.

Näin tosi outoja unia, olin mm. Australiassa jossain tosi-tv selviytymisohjelmassa, jossa meidän piti pitää huolta erilaisista eläimistä. Viimeinen haaste oli tässä artikelissa  kuvattu karvaton myyrä, joka pääsi karkuun autotallissa. Sain sen huiputettua kiinni täyttämällä kastelukannun hiekalla, ja kun se oli vipeltänyt kastelukannuun, nostin sen kannun pystyyn ja nalkissa oli. Olin kauhean tyytyväinen itseeni.

Toisessa unessa asuimme jossain loukossa Rakkaimman kanssa ja hänen piti rakentaa pienoisrautatie valmiiksi vielä sinä iltana. Rakkain sanoi tarvitsevansa jotain kaupasta, mutta tulisi vartin päästä takaisin. Odotin häntä tuntikausia, kunnes sain tekstiviestin, että hän onkin jossain muutamalla joidenkin tuttujen kanssa, mutta tulossa ihan kohta kotiin. Heräsin kauhean loukkaantuneena ja surullisena. En ole ihan varma mistä olin loukkaantunein, siitä että hän jätti mut odottelemaan turhaan, että hän ei kutsunut mua mukaan, että hän valehteli vai siitä että hän petti lupauksensa. Elävässä elämässä tuollainen tilanne olisi varmaan vähintään yhtä loukkaava.

Pitäisi pestä pyykkiä, ei jaksa. Pitäisi kirjoittaa artikkeli, liian vaikeaa. Pitäisi lukea huomiset seminaarimatskut, tuskin ehtii. Pitäisi syödä, ei ole nälkä.

Ajattelin priorisoida artikkelin ja syömisen. Koska jostain pitää aloittaa.