Sitä ollaan sitten kunniallisia ihmisiä.

Joku kysyi eilen jatkoilla, että miltäs nyt tuntuu. Vastasin, että eipä juuri aiempaa kummemmalta. Se oli kuulemma hyvä vastaus.

Häät menivät vallan mainiosti. Toppikin valmistui tuntia ennen vihkimistä, eli ihan ajoissa siis. Sen verran kiire oli lähtiessä, että unohdin laittaa korut päälle, mutta sormukset sentään muistettiin ottaa mukaan.

Bottalla kaikki sujui tosi hienosti ja ruoka oli erinomaista, samoin kakku. Vihkituomari oli vähän myöhässä, eikä tainnut koko seremonian aikana sanoa nimeäni oikein. Vihkitodistuksessa lukee kuitenkin oikea nimi, joten hätäkös tässä. Unohdimme pussata seremonian lopuksi, mutta otimme vahingon takaisin maljan nostamisen yhteydessä.

Parasta oli kuitenkin tapahtuman iloinen ja lämmin henki. Jukan äiti puhui tosi kauniisti, samoin kaasoni. Ja puheensorinasta päätellen myös kaikki vieraat löysivät yhteisiä puheenaiheita ja kaikilla vaikutti olevan kauhean mukavaa. Olen kauhean kiitollinen siitä, että niin monet ihmiset halusivat tulla paikalle ihan vain meidän takia. Häävalssiksi olimme valinneet Tapio Rautavaaran laulaman "Häävalssin", ja vanhempien valssin aikana kävi ilmi, että Jukan vanhemmilla oli ollut sama valssi häävalssina. Juhla huipentui yllätysnumeroon, kun meidän jälkeemme Bottan juhlatilan varanneet mieskuoro Könsikkäät inspiroituivat vetäisemään muutaman biisin. Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa järjestää "täydellisiä" hääjuhlia, mutta me saimme sellaiset kuitenkin.

Juhlien jälkeen suunnistimme tovereiden ja serkkujen kanssa Hulluun kukkoon syömään ja sieltä Feveriin Club Mascaraan tanssaamaan. Olin aiemmin varmistanut sähköpostilla, että myös alle parikymppiset vieraat pääsivät sisään, ja ravintolapäällikkö Tomi Streng onnitteli meitä päästämällä  koko jengin sisään ilmaiseksi. Täytimme sekä baarin että tanssilattian varsin onnistuneesti.

En ole koskaan ollut näin hyvissä häissä.