Sitä ollaan sitten kunniallisia ihmisiä.
Joku kysyi eilen jatkoilla, että miltäs nyt tuntuu. Vastasin, että eipä juuri aiempaa kummemmalta. Se oli kuulemma hyvä vastaus.
Häät menivät vallan mainiosti. Toppikin valmistui tuntia ennen
vihkimistä, eli ihan ajoissa siis. Sen verran kiire oli lähtiessä, että
unohdin laittaa korut päälle, mutta sormukset sentään muistettiin ottaa
mukaan.
Bottalla kaikki sujui tosi hienosti ja ruoka oli erinomaista, samoin
kakku. Vihkituomari oli vähän myöhässä, eikä tainnut koko seremonian
aikana sanoa nimeäni oikein. Vihkitodistuksessa lukee kuitenkin oikea
nimi, joten hätäkös tässä. Unohdimme pussata seremonian lopuksi, mutta
otimme vahingon takaisin maljan nostamisen yhteydessä.
Parasta oli kuitenkin tapahtuman iloinen ja lämmin henki. Jukan äiti
puhui tosi kauniisti, samoin kaasoni. Ja puheensorinasta päätellen myös
kaikki vieraat löysivät yhteisiä puheenaiheita ja kaikilla vaikutti
olevan kauhean mukavaa. Olen kauhean kiitollinen siitä, että niin monet
ihmiset halusivat tulla paikalle ihan vain meidän takia. Häävalssiksi
olimme valinneet Tapio Rautavaaran laulaman "Häävalssin", ja vanhempien
valssin aikana kävi ilmi, että Jukan vanhemmilla oli ollut sama valssi
häävalssina. Juhla huipentui yllätysnumeroon, kun meidän jälkeemme
Bottan juhlatilan varanneet mieskuoro Könsikkäät inspiroituivat
vetäisemään muutaman biisin. Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa
järjestää "täydellisiä" hääjuhlia, mutta me saimme sellaiset kuitenkin.
Juhlien jälkeen suunnistimme tovereiden ja serkkujen kanssa Hulluun
kukkoon syömään ja sieltä Feveriin Club Mascaraan tanssaamaan. Olin
aiemmin varmistanut sähköpostilla, että myös alle parikymppiset vieraat
pääsivät sisään, ja ravintolapäällikkö Tomi Streng onnitteli meitä
päästämällä koko jengin sisään ilmaiseksi. Täytimme sekä baarin
että tanssilattian varsin onnistuneesti.
En ole koskaan ollut näin hyvissä häissä.
lauantai, 23. joulukuu 2006
Kommentit