Syksy hyökkäsi eilen.

On fiilis kuin Briteissä ikään. Harmaata ja sataa pieniä sadepisaroita, joita on luvattoman paljon jokaisessa kuutiossa ilmaa. Mutta minäpä sanon "pyh" koko sateelle, koska sain keskiviikkona kotiin viikon postitoimistossa panttivankina pidetyn mariannesuklaa-  ja  talvivaatepaketin.

Paketista pönki esiin myös Herra Nöpö, jonka hali on varsin pupuisa. Halinallea ei sen jälkeen ole ollutkaan kun Tapiiri otti hatkat New Yorkissa. Onneksi aviomies on vain vähäsen dislokatoitunut Ouluun, eikä ole vielä lähtenyt omille teilleen, joten siltäkin suunnalta on ehkä haleja vielä tiedossa. Käväisen Suomessa joulukuun alkupuolella, muutkin paikalliset saa tarjota haleja. Olen tällä hetkellä vähän huono kommunikoimaan takaisin päin, kun dedikset marssii yli yksi toisensa jälkeen, mutta tykään jokaisesta meilistä jonka saan ja poden asiaankuuluvasti huonoa omaatuntoa ylläpitämästäni radiohiljaisuudesta.

Jos sit kehittelisi lisää finnejä nassuun ja sen yhden paperin ja yhden abstraktin loppuun, niin ehtisi ehkä kaupan kautta kotiin...