Asuntoni sijaitsee mäjellä, ja ikkunasta aukeaa näköala kaupungin ylle. Paitsi aamuisin, jolloin on niin sumuista että vain tien toisella puolella sijaitseva talo näkyy. Sumu ei kuitenkaan ole masentavaa harmaata walesiläistyyppistä sumua, vaan varovaisen positiivista valkoista sumua. Sumun sisällä on märkää ja kylmää sillain kannustavassa hengessä. Täällä ei tuule koskaan.

Perjantaina käytiin jengillä kapakassa, oli ihan hauskaa. Yllätyksekseni en suinkaan puhu huonointa saksaa, niin kuin olin tähän saakka ajatellut. Keskustelu vaatii kuitenkin niin paljon keskittymistä, että jälkeenpäin on loputtoman väsynyt. Ja harmittaa, kun kaikki sellaiset sanat tulevat mieleen, joita olisi tarvinnut vartti sitten.

Lauantaina tutustuimme Erfurtiin vahtariporukassa. Erfurt on paikallinen suurkaupunki, 30 minuutin junamatkan päässä.Siellä on iso kirkko ja hyviä leipomoita, sekä paljon sorsia.

Lauantaina olin myös ensimmäisen illan ihan  ypöyksin, ja raskasta oli. Soitin Rakkaalle, se helpotti. Piti kirjoittaa abstrakti tutkimussuunnitelmasta ja artikkeli valmiiksi, mutta en saanut aikaiseksi. Sen sijaan opiskelin saksaa. Alunperin tarkoitus oli netata koko illan, mutta yliopiston nettiluokat ovat viikonlopun kiinni (täällä ei olla järin innostuneita elektronisesta kulunvalvonnasta, joten jos paikalla ei ole vastuuhenkilöä, paikka on kiinni). 

Sunnuntaina oli tarkoitus hengailla kirjastossa, mutta kirjastot ovat sunnuntaisin kiinni. Yritin myös osallistua retkelle, joka suuntautui Napoleonin muistomerkille, mutta olin kaksi tuntia myöhässä. Onnistuin kuitenkin vaihtamaan muutaman sanan parin ranskalaisen tytön ja puolalaisen Dorotan kanssa. Dorota asuu alakerrassa, ja kävi kääntymässä illalla. Sain kutsun tiistain kellaribileisiin. Ja Halloween-bileisiin.

Tänään käyn paikallisessa IKEAssa talomentorini Andreaksen ja norjalaisten tytsyjen kanssa. Meillä on Evan ja Birgitten kanssa oma salakieli, ruotsi. Mutta sitä ennen pitää taas suorittaa elämistä helpottavia asioita ja käydä vaihtarien tervetulotilaisuudessa.

Olen vielä enimmäkseen ulkopuolinen näissä vaihtarijutuissa. Kaikki muut tuntuvat jo Kristofia lukuunottamatta löytäneen itselleen paikallisen kultapupusen, vaikka kukaan ei tietääkseni ole ollut täällä paria viikkoa kauemmin. Heilastelu on kyllä kätevä tapa karkoittaa koti-ikävää, havaitsin sen itse Walesissa, mutta tällä kertaa pitää yrittää olla inventiivinen. Tai vaikka opiskella.