Mikä tulikin sitten kätevästi todistettua.

Mulla oli jopa lista siitä kaikesta, mitä tänään piti saada valmiiksi. Että olisi voinut vaan sen suurempia pohdiskelematta siirtyä kohdasta seuraavaan kunnes lista loppuu.

Jumituin kohtaan 1, "essen einkaufen Sams-Monn". Lähdin puolilta päivin kauppaan Clairen kanssa, olin kotona kolmelta. Kauppareissulla hokasin arkarteluliikkeen ja minulle kirkastui, että hahmoni vaatii  vanteen pitämään huivia paikoillaan, jonka alle hiukset voi kätevästi piilottaa. 

Vanne valmistui hopeoidusta kuparilangasta yritys ja erehdys-taktiikalla neljässä tunnissa. Mun mielestä varsin hyvin, kun ottaa huomioon, että mulla ei ole käytettävissäni sen paremmin viivotinta, mittaa kuin pihtejäkään. Niinpäs onkin peukalonkynnet ihan tohjona ja vasemman käden etusormi ja peukalo myös. Kuuntelin samalla BBC/ listen again -ohjelmia, oli varsin hupaisaa. Vanteen päiden kiinnityskohdasta tuli susiruma, mutta se jää onneksi piiloon hunnun alle. Eipä ainakaan tarvitse pelätä että se pongahtaisi auki villeimmässäkään riekunnassa.

Mutta opiskelua ei sitten tapahtunutkaan. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että kotona ei sitten tarvitse kuin repiä mekosta irti ylimääräisiä osia ja ehkä ommella pari helmeä, jos viitsii. Että oikeastaan tässä on kuitenkin torpattu tulevia ongelmia, ei aiheutettu niitä. Ja ehdinhän mä vielä sunnuntaina tehdä maanantain jutut, ja maanantaina tiistain ja keskiviikon ja sit keskiviikkona torstain. Ja torstaina voi sitten siivota ja pakata.

Huomenna herätys aamuviideltä, hengailen hereillä koska tajusin nukkumaan mennessä, että aamusämpylät voisi olla fiksua paistaa tässä vaiheessa, ettei aamulla tarvitse kiljua nälkäänsä neljän tunnin bussimatkan ajan. Jos ei ajanhallinta suju, niin hyvä että edes kriisinhallinta.