Jipii. Me löydettiin asunto. Minä surffasin, ja Rakkain katsoi ja puhui. Vähänkö me ollaan ehta tiimi.

Kylläpäs taas keveni ihmisen mieli. Iso yksiö Lauttasaaresta, jossa on ihan oikea keittiö. En ole vielä omissa asunnoissani oikeasta keittiöstä päässyt nauttimaankaan. Ja parveke. Ja pesukoneliitäntä! 

Ja pääsee asumaan jopa vuoden ajan yhdessä ja samassa asunnossa. Paitsi tiistaisin ja keskiviikkoisin, plus tenttipäivinä, mutta se nyt on pientä. Raahautan sinne ompelukoneen ja -pöydän ja kankaat ja kaapin ja kaikki kirjat. Ja kenkiä! Ooh. Ja nojatuolit. Ja paljon pehmeitä mattoja. Nerokasta.

Ja sit me päästään kiertämään ekotorit kalustelöytöjen toivossa! Olen ihan jouluissani!

Ja nukkunut viime yönä kokonaiset kaksi tuntia, kuka olisi arvannut! Ehkä tämä viime päivien masennus tasoittaa itsensä heilahtamalla maniaksi, nyt on ainakin tuntuu vahvasti siltä. Balanssi löytyy vain heiluriliikkeen kautta, sanoo Frau Schu. Jospas vetäisin pillerini, aamupalan ja suihkun ja välttäisin asunnon ulkopuolella liikkumista. Maailma tuntuu justiinsa olevan niin vinkeä ja hutera paikka, että huomiokykyni on taatusti hutikammassa kuin veren etanolipitoisuus (0.0 promillea) antaa ymmärtää.

Tralalaa!