Lumisateessa tarpominen oli yllättävän hupaisaa. Vielä hauskempaa oli kuitenkin tulla sisään ja vetää tuoretta pullaa ja kardemummateetä.

Vähän käy sääliksi pihapiirin puluja (puluiksi tässä laskettakoon kaikki hanhea pienemmät, jotka eivät kuitenkaan ole lokkeja, ankkoja tai sorsia) ja tirppoja (tirpoiksi kelpaavat kaikki naakkaa pienemmät, paitsi lokin-, ankan- ja sorsanpennut), kun kaikki ruoka hävisi justiinsa ja lisäksi lumimyrskyää. Pitää ehkä kehittää niille joku syöttömeininki jonnekin, joka ei aiheuta meluhaittaa aamuhämärissä.

Olen myös voiton puolella marraskuuflunssasta, jonka kanssa koomasin koko viime viikon, silloin kun en niistänyt tai yskinyt. On vähän kuin olis ollut katkolla elämästä viikon, mutta tämä katko ei toivottavasti jatku täydellisenä elämänvälttämisenä, vaan pikemminkin uutena innostuksena elämännautintaan.