Enpä ole ikinä kävellyt kirjastoon kuumemmassa säässä kuin tänään. Onneksi täällä on kevyenliikenteenväylät sementistä, muuten olisi voinut tulla tuska. Asunnolla ja ulkona oli kuin huonostilämmitetyssä saunassa, ja kirjastossa ja toimistossa oli viilennys täysillä. Tuloksena flunssaoireita.

Viimeisen tunnin ajan onkin sitten nautiskeltu ukkosmyrskystä. Sadetta tulee vähänlaisesti, mutta salamoi parin sekunnin välein ja ukkosenjohtimet poksahtelevat. Lämpötila on tippunut myrskyn aikana 10 astetta toistaiseksi, nyt rakeet tulevat ikkunaan rakeina.

En oikeasti raportoisi säästä, jossei se olisi ns. ältsin käihä. Otan vielä joskus kuvia siitä sumuvuosta, joka aiheutuu pakastelokeroa avatessa lehmänhenkäyssäällä.

Jospa sitten palataan takaisin fossileihin: seuraa epätieteellinen epätarkka historiallinen roimasti lyhennetty ja väritetty anekdootti sapelihammastiikeristä. Tiesittekö, että sapelihammastiikeristä löytyi ensiksi parisen senttiä sapelihammasta, jonka avulla kyseisen hampaan kasvattanut otus määriteltiin jonkinsorttiseksi keskikokoiseksi rottaeläimeksi. Kyseinen määrittelijä löysi loput sapelista kymmenisen vuotta myöhemmin ja lajimäärittely meni uusiksi. Kuvitellaan sitten kyseinen Brasiliassa ahavoitunut tanskalaisluonnontieteilijä (joka lähti Brasiliaan ei suinkaan paremman sään perässä, vaan siksi ettei saanut kotimaastaan töitä, vink vink) selittelemässä kansainväliselle tiedeyhteisölle: "Öö, siis ei tää ollukaan rotta, tää olikin tällain tiikuri... Hups."

Ohjaajani kaipaa enemmän anekdootteja väikkäriini, pitänee ehkä syytää sinne faktaisampaa mallia. Ehkä sinne kelpaa tarina Aatamista ja Eevasta. Aatami päätyi hirttäjäistensä jälkeen Kööpenhaminan yliopiston anatomiseen teatteriin (anatomian luentosaliin) dissektoivaksi, jonka jälkeen luut keitettiin ja koottiin luurangoksi, joka laitettiin sitten näytille kyseiseen teatteriin. Koska Aatami edusti ihmiskuntaa vähän vaillinaisesti, kyseisen laitoksen proffa odotti kieli pitkällä naisen hirttäjäisiä: kun Inger sitten tuomittiin kuolemaan, kävi hänelle sama kuolemanjälkeinen kohtalo kuin Aatamille. Luuranko tosin nimettiin Eevaksi, koska se oli kyseisen proffan mielestä soveliasta. 

Ehkä sääraportit ovat sittenkin jännittävämpiä kuin tutkimusraportit.