Tuli vähän innostuttua.
Luen Tutkimuskirjallisuutta pieteetillä, hain jopa lehtitietokannasta
Olennaisia artikkeleita. Joiden olemassaolosta en edes tiennyt, mutta
jotka muuttuivat Tärkeimmiksi heti kun niihin törmäsin. Nyt on taas
mania päällä, kohta tipahdetaan kurjuuden alhon pohjalle. Peppuun tulee
sinelmiä, eikä mikään tunnu yhtään miltään.
Havainnoin myös eilen pienen valaistumisen. Asiat on paljon helpompi
nauttia, jos niihin ei kiinnitä Suuria Merkityksiä. Jos on
kertakaikkiaan PAKKO lähteä kirjastoon, tulee kirjastoon lähtemisestä
ahdistavaa, vaikeaa ja kurjuushankalaa. Jos puolestaan tulee
puolihuolimattomasti ajatelleeksi, että voishan siellä kirjastossakin
käväistä, sitä huomaa ennen pitkää hengaavansa kirjastossa ihan muina
miehinä.
Tämän nerokkaan ajatuksen toteuttaminen käytännössä onkin sitten
vaikeampaa. Koska käytännössä tulee esille sellaisia mörköjä kuin
tutkimusvierailujen järjestäminen tietyille päiville, kirjojen
tilaaminen käytettäväksi tietyille päiville, palautuspäivämääriä,
deadlineja ja rahattomuutta. Istun sellaisessa metafyysisessä
arkistokaapissa, jossa nämä möröt aiheuttavat Suurten Merkitysten
kiinnittämistä pieniin arkisiin tekoihin, kuten lukemiseen ja
kirjoittamiseen.
Niitä mörköjä ja Suuria Merkityksiä ei voi kuitenkaan taikoa kokonaan
pois, tai kaapista putoaa pohja pois. Mutta jos saisi loitsittua möröt
muruiksi ja Suuret Merkitykset suuriksi merkityksiksi. vaan ei
vakaviksi.
Ja sit kun keksisi, että miten se hoituu. Metafysiikka on sellainen veijari, ettei se itsestään.
Frau Sch. neuvoi, että jokaisesta tekemistä vaativien asioiden listasta
kolmasosa voidaan jättää surutta tekemättä ja kolmasosa voidaan lykätä
tuonnemmaksi. Olen havainnut, että elämää helpottaa myös, jos tekee
vaatimuslistoja viikon ajalle, sen sijaan että niitä tekisi joka
päivälle. Eivät pääse ennaltanäkemättömät asiat sotkemaan koko
systeemiä, kun niille on tilaa putkahdella.
Frau Sch:n mukaan syyllisyyttä ei tarvitse tuntea juuri mistään
normaaleista toimista tai tekemättä jättämisistä. Ajatus sinänsä
vaikuttaa erinomaiselta: jos syyllisyydessä ei tarvitsisi vellata,
jäisi paljon enemmän aikaa tehdä niitä asioita, joiden tekemättä
jättäminen aiheuttaa syyllisyyttä. Mutta tunteita on vaikea poistaa
järkipuheella. Kivalta tuntuu kuitenkin, kun joku on antanut luvan olla
kantamatta loputtoman syyllisyyden taakkaa. Kevyemmältä.
lauantai, 25. helmikuu 2006
Kommentit