Varmistin tänään yhdeltä läpisaksalaiselta kämppikseltä, että Levitin
päivälliskutsu on hiukan epänormaalia käytöstä jopa saksalaisessa
työyhteisökulttuurissa. Niinpä sitten lähetin hänelle
ystävällissävyisen mutta virallisen kuuloisen e-mailin, jossa
kieltäydyttiin päivälliskutsusta kulttuurisiin syihin vedoten,
Suomessa kun ei juuri käydä viikonloppuisin päivällisellä lehtoreiden
kanssa. Vastaehdotuksena tarjouduin kuitenkin lähtemään yhdelle ensi
viikolla jonkun työpäivän jälkeen. Saas nähdä miten käy. Ajattelin joka
tapauksessa mennä toimistolle vasta maanantaina.
Reaktioita odotellessa tulin tarkistaneeksi paikallisen säännöstön
seksuaalista häirintää vastaan itseni rauhoittelumielessä, mutta
sellaista ei ole. Turussa on, mutta en ole sitä itse tullut koskaan
tarvinneeksi, joten ei ole tullut ajateltua asiaa sen enempää. Täällä
on kuitenkin tasa-arvoelin, Frauenrat, joka samalla hoitaa
perheellisten opiskelijoiden etua. Ajattelin lähettää niille meiliä
aiheesta. Kert olishan se kätevää, että jos joku joutuu kokemaan
seksuaalista häirintää, hänellä olisi joku taho, jonka puoleen kääntyä,
ja että olisi jotkut ääneenlausutut säännöt, joita kaikki voisivat
yrittää noudattaa tai jättää noudattamatta veteen piirrettyjen
viivojen ja mutu-huttujen sijaan.
Tämänpäiväiset seminaarit olivat ältsin käihiä. Ensimmäinen käsittelee
kuvia historiallisina todisteina metodologis-epistemologiselta
kannalta, ja toinen tieteenfilosofi Gaston Bachelardin kirjoituksia.
Bachelard-seminaari on ihan minisesti intimodoiva, koolla on seitsemän
jätkää ja minä. Näistä seitsemästä jätkästä yksi on opiskelija, muut
henkilökuntaa. Seminaarin pitäjä Rheinhardt sai gaydarini
heilahtelemaan siihen malliin, että oletan sieltä suunnalta löytyvän
ainakin yhden minua lähtökohtaisesti tisseistä huolimattta ihan
normaaliälyisenä pitävän tyypin.
Tosin näistä saksalaisista on käsittämättömän vaikea sanoa. Kaikki
miehet pukeutuvat huonosti, niille ei opeteta selvästikään
kuvaamataidon tunneilla mitään väriympyrästä ja vaatteet ovat yleensä
monta numeroa liian isoja, paitsi jos ne ovat monta numeroa liian
pieniä. Olin satavarma että asuntolamme mentori on homo, kunnes kävi
ilmi että se oli juuri viime viikolla aloittanut seurustelemaan yhden
Clairen kämppiksen kanssa. Mutta sillä on ne kaikki: maneerit, hihitys,
poseeraus, empatia, sympatia, sosiaalisuus, positiivisuus ja flirtti
josta tietää ettei sillä pyritä mihinkään tiettyyn päämäärään.
Selitin ennen tunnin alkua Rheinhardtille tutkimuksestani hänen
kysyttyään siitä, ja paikalle myös ajoissa saapunut Wiesenfeldt tarjosi
minulle kopiota yhdestä mahdollisesti mielenkiintoisesta artikkelista.
Kun käväivin hakemassa artikkelin, silmiini osui Ilse Jahnin
"Geschichte der Biologie", jota Suomessa ei ainakaan vielä viime
keväänä löytynyt yhdestäkään suomalaisesta yliopistokirjastosta siitä
huolimatta, että sitä on vuodesta 1982 uudistettu ja painettu useampaan
kertaan ja pidetään maailmalla sinä todella tärkeänä biologianhistorian
yleisteoksena. Mainitsin, että pitääkin hakea tämä teos vielä tänään
kirjastosta, johon W. vastasi, että laitos osti näitä viime vuonna sata
kappaletta suoraan kustantajalta viiden euron kappalehintaan, voit
ostaa tämän yksilön vitosella jos haluat. Ja halusinhan minä. Nyt ei
lopu iltalukeminen hetkessä kesken.
Vähänkö elämässä tapahtuu kaikkia yllätyksiä kun niitä vähiten odottaa.
keskiviikko, 26. lokakuu 2005
Kommentit