Varmistin tänään yhdeltä läpisaksalaiselta kämppikseltä, että Levitin päivälliskutsu on hiukan epänormaalia käytöstä jopa saksalaisessa työyhteisökulttuurissa. Niinpä sitten lähetin hänelle ystävällissävyisen mutta virallisen kuuloisen e-mailin, jossa kieltäydyttiin päivälliskutsusta kulttuurisiin  syihin vedoten, Suomessa kun ei juuri käydä viikonloppuisin päivällisellä lehtoreiden kanssa. Vastaehdotuksena tarjouduin kuitenkin lähtemään yhdelle ensi viikolla jonkun työpäivän jälkeen. Saas nähdä miten käy. Ajattelin joka tapauksessa mennä toimistolle vasta maanantaina.

Reaktioita odotellessa tulin tarkistaneeksi paikallisen säännöstön seksuaalista häirintää vastaan itseni rauhoittelumielessä, mutta sellaista ei ole. Turussa on, mutta en ole sitä itse tullut koskaan tarvinneeksi, joten ei ole tullut ajateltua asiaa sen enempää. Täällä on kuitenkin tasa-arvoelin, Frauenrat, joka samalla hoitaa perheellisten opiskelijoiden etua. Ajattelin lähettää niille meiliä aiheesta. Kert olishan se kätevää, että jos joku joutuu kokemaan seksuaalista häirintää, hänellä olisi joku taho, jonka puoleen kääntyä, ja että olisi jotkut ääneenlausutut säännöt, joita kaikki voisivat yrittää noudattaa tai jättää noudattamatta veteen  piirrettyjen viivojen ja mutu-huttujen sijaan.

Tämänpäiväiset seminaarit olivat ältsin käihiä. Ensimmäinen käsittelee kuvia historiallisina todisteina metodologis-epistemologiselta kannalta, ja toinen tieteenfilosofi Gaston Bachelardin kirjoituksia. Bachelard-seminaari on ihan minisesti intimodoiva, koolla on seitsemän jätkää ja minä. Näistä seitsemästä jätkästä yksi on opiskelija, muut henkilökuntaa. Seminaarin pitäjä Rheinhardt sai gaydarini heilahtelemaan siihen malliin, että oletan sieltä suunnalta löytyvän ainakin yhden minua lähtökohtaisesti tisseistä huolimattta ihan normaaliälyisenä pitävän tyypin.

Tosin näistä saksalaisista on käsittämättömän vaikea sanoa. Kaikki miehet pukeutuvat huonosti, niille ei opeteta selvästikään kuvaamataidon tunneilla mitään väriympyrästä ja vaatteet ovat yleensä monta numeroa liian isoja, paitsi jos ne ovat monta numeroa liian pieniä. Olin satavarma että asuntolamme mentori on homo, kunnes kävi ilmi että se oli juuri viime viikolla aloittanut seurustelemaan yhden Clairen kämppiksen kanssa. Mutta sillä on ne kaikki: maneerit, hihitys, poseeraus, empatia, sympatia, sosiaalisuus, positiivisuus ja flirtti josta tietää ettei sillä pyritä mihinkään tiettyyn päämäärään.

Selitin ennen tunnin alkua Rheinhardtille tutkimuksestani hänen kysyttyään siitä, ja paikalle myös ajoissa saapunut Wiesenfeldt tarjosi minulle kopiota yhdestä mahdollisesti mielenkiintoisesta artikkelista. Kun käväivin hakemassa artikkelin, silmiini osui Ilse Jahnin "Geschichte der Biologie", jota Suomessa ei ainakaan vielä viime keväänä löytynyt yhdestäkään suomalaisesta yliopistokirjastosta siitä huolimatta, että sitä on vuodesta 1982 uudistettu ja painettu useampaan kertaan ja pidetään maailmalla sinä todella tärkeänä biologianhistorian yleisteoksena. Mainitsin, että pitääkin hakea tämä teos vielä tänään kirjastosta, johon W. vastasi, että laitos osti näitä viime vuonna sata kappaletta suoraan kustantajalta viiden euron kappalehintaan, voit ostaa tämän yksilön vitosella jos haluat. Ja halusinhan minä. Nyt ei lopu iltalukeminen hetkessä kesken.

Vähänkö elämässä tapahtuu kaikkia yllätyksiä kun niitä vähiten odottaa.