Olipa taas viikonloppu. Busseissa on tullut istuttua tuntikausia,
unissa. Kerran onnistuin myös löytämään puolivahingossa oikeaan
päämäärään. Joka valitettavasti oli sillä kertaa Jena.
Viikonlopun muita tapahtumia oli lauantai-illan maaninen siivoaminen.
Keskiyön paikkeilla saimme jopa matot paikoilleen. Sunnuntaiaamuna
vanhempani saapuivat muuttokuorman kanssa paikalle vain 70 minuuttia
ennen sovittua aikaa. Ja sen seurauksena eteinen täyttyikin sitten
pahvilaatikoista, joiden sisältöä erinäisiin paikkoihin tunkiessa eilen
illalla väsyin ihan totaalisesti.
Ja päätin tänään lyhentää työviikkoani kahteen päivään. Käytän sen
ylimääräisen päivän harjoitellessani uusia asioita ja toipuessani
uusien asioiden harjoittamisesta aiheutuvasta häpeästä ja
syyllisyydestä. Ensimmäisenä vuorossa on oman mielipiteen tai pahan
olon ilmaisu tämän ilmaisemisen muille aiheuttavasta pahasta olosta ja
siitä aiheutuvasta syyllisyydentunteesta huolimatta. Seuraavassa
vaiheessa opetellaan tuntemaan järjellisissä määrin syyllisyyttä ja
viimeisessä vaiheessa tajuamaan, että jokainen ihminen on pääasiassa
vastuussa omista tuntemuksistaan, enkä minä pysty kontrolloimaan
toisten ihmisten tunteita vaikka tekisin tai jättäisin tekemättä mitä.
Olen jo oppinut puhumaan ihmisten päälle, jos ne eivät ole sukulaisia
tai muuten auktoriteettihahmoja, joten eiköhän tämäkin ajan kanssa
onnistune.
maanantai, 11. syyskuu 2006
Kommentit