Keittiön pöytä tuoleineen materialisoitui eilen asuntooni.

Ei tosin ihan tyhjästä, vaan asunnosta numero 501 kolmellakymmenellä dollarilla. Ruokaryhmä on jotain vaaleaa puuta, eikä juurikaan makuni mukainen (kaikki tuolitkin näyttää ihan samalta), mutta toimiva, logistisesti helppo ja halpa ratkaisu. Toverit alakerrasta tupsahtivat myös paikalle viettämään mustikkamuffinssihetkeä ja pöytä havaittiin oikein käteväksi teehetken viettoon. Se on myös juuri tarpeeksi suuri pelipöydäksi, mikä bonukseksi laskettakoon.

Alan olla siinä vaiheessa elämässäni, että triviaalit ongelmat näyttävät ratkaisevan itse itsensä kunhan ne jättää huomiotta tarpeeksi pitkäksi aikaa, suuret ongelmat eivät pelota niin paljon etteikö niiden ratkaisuun voisi keskittyä heti kun ne on havaittu, ja jokapäiväisille ongelmille on opittu antamaan suurin piirtein niin paljon huomiota kuin ne ansaitsevat. 29. vuosi näyttää alkavan varsin positiivisissa tunnelmissa.