Yritän kovasti uskoa siihen, että elämä kantaa loput, jos itse nostaa ensimmäisen kiven.

Eilen kyllä usko lakkasi, ja olin aika hädissäni. Mutta tänään keveni jälleen. Ensinnäkin Eila totesi, että tekeminen ja järjestäminen saattaa olla siksi hankalaa, että tunnun projisoivan muita tunteita niihin, koska tehdessä ja järjestäessä ei ole lupa tunteilla, sen sijaan että minulla olisi lupa tuntea tunteita ihan ylipäänsä, jolloin voisin tehdä ja järjestää ihan neutraalisti. Tässä on jonkin suuren valaistumisen siemen, mutta valaistumiseen asti en ihan ole päässyt vielä.

Elämän kantamiseen liittyy ystävällinen poliisiohje, jonka mukaan ei ole hirveä rikos jos matkustaa voimassaolevalla passilla, vaikka nimi on muuttunut ja passiin liittyvässä laissa velvoitetaan kansalainen pitämään huolta siitä, että passin ja väestörekisterijärjestelmän tiedot ovat samat. En siis joutunut ostamaan uusia lentolippuja.

Toisekseen tänään järjestyi majapaikka Köpiksestä tutkimusretken ajaksi. Vähän nololla tavalla kyllä. Majoitusasioita ja muita käytännönasioita säätävä sihteeri ei suostunut  vastaamaan lukuisiin meileihini majoitusjärjestelyistä, joita ei pysty tekemään jos ei ole paikallisen yliopiston palkkalistoilla, joten jouduin kysymään asiasta museon johtajalta, joka järjesti asian itse. Ihan niin kuin hänellä ei olisi muutakin tekemistä. Huoh. No, viimetippa lasketaan voitoksi ja yhden sihteerin perskätisyys ei ole minun syytäni. Nolottaa se, että toinen menetti kasvonsa minun takiani, ja että kolmannelle tuli lisävaivaa.

Huomenna pitää soittaa luottokuntaan ja pyytää luottorajan nostamista ensi kuuksi. Ja hankkia tanskalaista käteistä. Ja asioida tullissa. Ja jotain ja jotain, mutta mulla on kaikki kirjoitettuna kalenteriin priorisaatiojärjestyksessä, joten nyt voin olla kaikessa rauhassa akateeminen, eli lukea ja kirjoittaa.

En enää lainkaan ihmettele, miksi tiedemiehet saivat niin paljon aikaan aikaisempina vuosisatoina. Kyllä mullekin kelpaisi mesenaatti, joka hoitaisi kaikki raha-asiat, ja muusa, joka hoitaisi käytännön elämän tarpeet. Rakkain on kyl aika muusa.