Vielä saan viettää yhden viikon Rakkaimman kanssa. Näen tulevaisuudessa
paljon B5:sta, silityksiä ja höpöstelyä, ehkä vähän seinille kiipimistä
ja pullaa.
Suoritin tänään selvityksen väitöstyön edistymisestä Säätiölle.
Edistystä on tapahtunut, onneksi vielä kiihtyvällä vauhdilla. Nyt jos
olisin hyvä visionääri, kirjoittaisin ylös mitä kaikkea seuraavaksi
voisi tehdä.
Valitettavasti vision kirjaaminen missioksi
tuo mukanaan liudan kuviteltuja, mutta lannistavia paineita. Mission
toteuttaminen olisi oletusarvoisesti helpompaa kuin vision, kun on
ikäänkuin suunta ja päämäärä minne rynnistää. Ongelmatkin ovat
ennalta-arvattavampia ja niin edelleen. Mutta lannistusfaktori torpedoi
mission hyvät puolet: kun ajattelee, millainen valmiin pitäisi olla, ja
sitten tajuaa miten piskuisilla resursseilla sitä valmista pitäisi
tehdä.
Ellen sitten opi olemaan lannistamatta itseäni
turhan päiten. Eilen selvitystä vääntäessäni tajusin, miten pitkälle
tässä ollaan tultu ja että on oikeasti reippaasti puuhastelemalla
mahdollista saada koko roska valmiiksi seuravaan parin-kolmen vuoden
aikana. Ja mitä sitten? Onko sitten käsissä kasa huttua vai jotain
oikeasti olennaista?
On hankalaa kun asetellaan
ristiriitaisia vaatimuksia. Toisaalta pitää ajatella tulevaisuutta
väitöstyön jälkeen, koska ammattiinhan tässä valmistutaan. Toisaalta
taas ei voi ajatella tulevaisuutta, koska jos ajattelee, hukkuu
ahdistukseen, eikä pysty tekemään tulevaisuutta.
Jospas
lakkaisin olemasta itse itseni pahin vihollinen. Kyllä asiat siitä
suttaantuu kun ne pistää suttaantumaan. Toverien avustuksella, jos
niikseen tulee. Menen nyt pesemään Rakkaimmalle paitaa huomista varten.
Tuli sitä tai tätä, elämää on.
tiistai, 18. huhtikuu 2006
Kommentit