Saksalaisissa on vikaa.

Vika nro 1. Klobenehmung. Vessakäyttäytyminen.

Jos yleisessä käytössä olevan vessan pöntön kansi on laskettu alas, se ei suinkaan johdu siitä, että vessa olisi haluttu jättää siistiksi seuraavaa käyttäjää varten. Ei. Se johtuu siitä, että vessanpönttöön on jätetty jotain hyvin iljettävää, jonka olemassaoloa ei jätöstelijä halua suurin surminkaan myöntää edes itselleen.

Mitä tästä opimme? Jos vessanpöntön kansi on laskettu alas, odota seuraavan kopin vapautumista ja toivo että siellä ollaan avoimempia.

Vika nro 2. Regelfolgend. Sääntöjen seuraaminen.

Jos jollekin asialle on Saksassa olemassa sääntö (ja yleensä kaikille asioille on, vähintään kaksi, useimmiten useammilla momenteilla), sääntöä noudatetetaan pilkuntarkasti. Sääntöä ei voi kiertää missään tilanteessa, koska sääntö on sääntö. Sääntöä ei voi myöskään jättää noudattamatta, koska sääntö on sääntö.

Mitä tästä opimme? Muista aina kantaa omaa munalukkoa tai 2 euron kolikkoa mukana, jos pyrit lukemaan kirjastossa, sillä kirjastoon ei saa viedä takkia tai laukkua, vaan ne on jätettävä narikkaan. Narikkakaapeissa on kirjastosta riippuen joko 2 euron pantti tai munalukon vastinkappale. Kirjastojen kahviloissa ei vaihdeta rahaa, koska se olisi säännönvastaista. Kirjastoista saa lainata munalukon tasan kaksi kertaa, ei sen enempää, sillä se on säännönvastaista. Tunneilta saa olla pois korkeintaan kolme kertaa lukukaudessa, jos on enemmän, ei saa osallistumistodistusta, oli syy mikä tahansa.

Vika nro 3. Unempfindlichkeit. Epäempaattisuus.

Kun saksalaiset kysyvät, mitä kuuluu, pitää vastata että hyvää. Ja se siitä. Seurassa saksalaiset eivät juuri puhu henkilökohtaisista asioistaan, paitsi voivat oikein innostuessaan kertoa jonkin hupaisan anekdootin päivittäisistä sattumuksistaan. Saksalaisen seurassa voi viettää sata tuntia, eikä siltikään tiedä mitä hänelle oikeasti kuuluu. Saksalaiset eivät myöskään juorua. Jos saksalaiselle yrittää jakaa omia tuntemuksiaan, saksalainen alkaa puhumaan säästä tai ruuasta.

Mitä tästä opimme? Henkilökohtaisista asioista ei kannata Saksassa yrittää puhua kuin lähimmille tuttaville kuukausien tuntemisen jälkeen. Ja ne saattavat silti hämmentyä. Ihmisiin tutustuminen on vaikeampaa kuin Suomessa.

Vika nro 4. Gerichte. Ruoka.

Saksalainen ruoka on pääosin pahaa. Mutta halpaa. Ruoanlaitossa on ikäänkuin kaikki makunappulat väännetty äärimmäisyyksiin: suolainen on todella suolaista, makea on äärimmäisen makeaa, hapan saa vedet silmiin ja yrttinen tarkoittaa heinänmakuista. Paikallinen erikoisuus tarkoittaa yleensä jotain, mitä syödään paikallisesti monen vuosisadan tottumuksesta, mutta johon ulkopaikkakuntalaiset eivät suurin surminkaan koske. Paikallinen paikallinen erikoisuus on fenkolilla ja kuminalla maustettu bratwurst. Oli kuulkaa todella eksoottinen kokemus.

Mitä tästä opimme? Saksassa kannattaa syödä pizzansa paikallisessa italialaisessa (inflaation iskettyäkin perhepizza on 4 €) ja opiskelijaruokaloissa kannattaa syödä salaattibaarista.

Vika nro 5. Ernsthaft. Totisuus.

En tiedä, miten tämän luonteenpiirteen kääntäisin, mutta saksalaiset ovat aina tosissaan, eivätkä edes ymmärrä hävetä sitä. Selvin päin saksalaiset voivat nauraa ääneen toisten ihmisten mokille, mutta muuten ne tyytyvät pääasiassa hymähtelemään. Humalassa kaikki on hauskempaa, mutta itse juomiseen suhtaudutaan asiaankuuluvalla vakavuudella.

Mitä tästä opimme? Saksassa eläminen ei ole kauhean hauskaa puuhaa.

Vika nro 6. Literarisch Schmecklosigkeit. Huono kirjallinen maku.

Saksassa pidetään vain masentavasta kirjallisuudesta, jos paikallisten kirjakauppojen valikoimat ovat mitenkään edustavia. Ja krimeistä, eli murhakirjallisuudesta. Lisäksi hupaisa ulkomainen kirjallisuus vääntyy surulliseksi ja totiseksi. Luen juuri Jane Austenin "Stolz und Vorurteilia", joka on muuttunut väärinkäsitystragikomediasta vääryystragediaksi saksannettaessa. Ainoat hupaisat nykykirjailijat, kuten Wladimir Kaminer, ovat Saksaan emigroituneita ulkomaalaisia.

Mitä tästä opimme? Ei ole ihme, että ihmiset eivät tapaa tunnistaa yhtään elossa olevaa saksalaiskirjailijaa nimeltä. Niitä muutamia nobelisteja lukuunottamatta.

Vika nro 7. Unäestetisch. Estetiikan puute.

Täällä ei kerta kaikkiaan ole hyvännäköisiä miehiä. Ei kertakaikkiaan minkään sortin talenttia. Hyvännäköisiä naisia puolestaan on, mutta ne yhdistelevät vaatteensa saksalaiseen makuun sopivaksi. Saksalainen maku on puolestaan varsin outo, ei minkäänlaista väri- tai muotokoordinaatiota.

Saksalaisissa on myös hyviä puolia, kuten halvat museosisäänpääsymaksut ja kauniit vanhat rakennukset, puhtaat kadut ja yleiskohteliaisuus. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä ei ole missään määrin minulle sopiva kulttuuri. Ei varsin haittaisi, jos ei tarvitsisi enää koskaan asua Saksassa ja jos tulee sellainen pakkotilanne eteen, että tarvitsee, niin jos sitten pääsisi isompaan kaupunkiin. Sellaisessa voisi olla edes jotain toivoa ystävien löytämisestä alle vuodessa. 

Pääsen kohta viikoksi kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksaa heinäkuun loppuun. Sisulla, perkele.