Saksalaisissa on vikaa.
Vika nro 1. Klobenehmung. Vessakäyttäytyminen.
Jos yleisessä käytössä olevan vessan pöntön kansi on laskettu alas, se
ei suinkaan johdu siitä, että vessa olisi haluttu jättää siistiksi
seuraavaa käyttäjää varten. Ei. Se johtuu siitä, että vessanpönttöön on
jätetty jotain hyvin iljettävää, jonka olemassaoloa ei jätöstelijä
halua suurin surminkaan myöntää edes itselleen.
Mitä tästä
opimme? Jos vessanpöntön kansi on laskettu alas, odota seuraavan kopin
vapautumista ja toivo että siellä ollaan avoimempia.
Vika nro 2. Regelfolgend. Sääntöjen seuraaminen.
Jos jollekin asialle on Saksassa olemassa sääntö (ja yleensä kaikille
asioille on, vähintään kaksi, useimmiten useammilla momenteilla),
sääntöä noudatetetaan pilkuntarkasti. Sääntöä ei voi kiertää missään
tilanteessa, koska sääntö on sääntö. Sääntöä ei voi myöskään jättää
noudattamatta, koska sääntö on sääntö.
Mitä tästä opimme?
Muista aina kantaa omaa munalukkoa tai 2 euron kolikkoa mukana, jos
pyrit lukemaan kirjastossa, sillä kirjastoon ei saa viedä takkia tai
laukkua, vaan ne on jätettävä narikkaan. Narikkakaapeissa on
kirjastosta riippuen joko 2 euron pantti tai munalukon vastinkappale.
Kirjastojen kahviloissa ei vaihdeta rahaa, koska se olisi
säännönvastaista. Kirjastoista saa lainata munalukon tasan kaksi
kertaa, ei sen enempää, sillä se on säännönvastaista. Tunneilta saa
olla pois korkeintaan kolme kertaa lukukaudessa, jos on enemmän, ei saa
osallistumistodistusta, oli syy mikä tahansa.
Vika nro 3. Unempfindlichkeit. Epäempaattisuus.
Kun saksalaiset kysyvät, mitä kuuluu, pitää vastata että hyvää. Ja se
siitä. Seurassa saksalaiset eivät juuri puhu henkilökohtaisista
asioistaan, paitsi voivat oikein innostuessaan kertoa jonkin hupaisan
anekdootin päivittäisistä sattumuksistaan. Saksalaisen seurassa voi
viettää sata tuntia, eikä siltikään tiedä mitä hänelle oikeasti kuuluu.
Saksalaiset eivät myöskään juorua. Jos saksalaiselle yrittää jakaa omia
tuntemuksiaan, saksalainen alkaa puhumaan säästä tai ruuasta.
Mitä tästä opimme? Henkilökohtaisista asioista ei kannata Saksassa
yrittää puhua kuin lähimmille tuttaville kuukausien tuntemisen jälkeen.
Ja ne saattavat silti hämmentyä. Ihmisiin tutustuminen on vaikeampaa
kuin Suomessa.
Vika nro 4. Gerichte. Ruoka.
Saksalainen ruoka on pääosin pahaa. Mutta halpaa. Ruoanlaitossa on
ikäänkuin kaikki makunappulat väännetty äärimmäisyyksiin: suolainen on
todella suolaista, makea on äärimmäisen makeaa, hapan saa vedet silmiin
ja yrttinen tarkoittaa heinänmakuista. Paikallinen erikoisuus
tarkoittaa yleensä jotain, mitä syödään paikallisesti monen vuosisadan
tottumuksesta, mutta johon ulkopaikkakuntalaiset eivät suurin
surminkaan koske. Paikallinen paikallinen erikoisuus on fenkolilla ja
kuminalla maustettu bratwurst. Oli kuulkaa todella eksoottinen kokemus.
Mitä tästä opimme? Saksassa kannattaa syödä pizzansa paikallisessa
italialaisessa (inflaation iskettyäkin perhepizza on 4 €) ja
opiskelijaruokaloissa kannattaa syödä salaattibaarista.
Vika nro 5. Ernsthaft. Totisuus.
En tiedä, miten tämän luonteenpiirteen kääntäisin, mutta saksalaiset
ovat aina tosissaan, eivätkä edes ymmärrä hävetä sitä. Selvin päin
saksalaiset voivat nauraa ääneen toisten ihmisten mokille, mutta muuten
ne tyytyvät pääasiassa hymähtelemään. Humalassa kaikki on hauskempaa,
mutta itse juomiseen suhtaudutaan asiaankuuluvalla vakavuudella.
Mitä tästä opimme? Saksassa eläminen ei ole kauhean hauskaa puuhaa.
Vika nro 6. Literarisch Schmecklosigkeit. Huono kirjallinen maku.
Saksassa pidetään vain masentavasta kirjallisuudesta, jos paikallisten
kirjakauppojen valikoimat ovat mitenkään edustavia. Ja krimeistä, eli
murhakirjallisuudesta. Lisäksi hupaisa ulkomainen kirjallisuus vääntyy
surulliseksi ja totiseksi. Luen juuri Jane Austenin "Stolz und
Vorurteilia", joka on muuttunut väärinkäsitystragikomediasta
vääryystragediaksi saksannettaessa. Ainoat hupaisat nykykirjailijat,
kuten Wladimir Kaminer, ovat Saksaan emigroituneita ulkomaalaisia.
Mitä tästä opimme? Ei ole ihme, että ihmiset eivät tapaa tunnistaa
yhtään elossa olevaa saksalaiskirjailijaa nimeltä. Niitä muutamia
nobelisteja lukuunottamatta.
Vika nro 7. Unäestetisch. Estetiikan puute.
Täällä ei kerta kaikkiaan ole hyvännäköisiä miehiä. Ei kertakaikkiaan
minkään sortin talenttia. Hyvännäköisiä naisia puolestaan on, mutta ne
yhdistelevät vaatteensa saksalaiseen makuun sopivaksi. Saksalainen maku
on puolestaan varsin outo, ei minkäänlaista väri- tai
muotokoordinaatiota.
Saksalaisissa on myös hyviä puolia,
kuten halvat museosisäänpääsymaksut ja kauniit vanhat rakennukset,
puhtaat kadut ja yleiskohteliaisuus. Mutta täytyy kyllä sanoa, että
tämä ei ole missään määrin minulle sopiva kulttuuri. Ei varsin
haittaisi, jos ei tarvitsisi enää koskaan asua Saksassa ja jos tulee
sellainen pakkotilanne eteen, että tarvitsee, niin jos sitten pääsisi
isompaan kaupunkiin. Sellaisessa voisi olla edes jotain toivoa ystävien
löytämisestä alle vuodessa.
Pääsen kohta viikoksi kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksaa heinäkuun loppuun. Sisulla, perkele.
sunnuntai, 28. toukokuu 2006
Kommentit