Väänsimme kortteja tyttärien kanssa varttia vajaa seiskasta varttia yli keskiyöhön. Suurkiitokset Lissulle, Satulle ja Kristiinalle. Harmi että unohdin ottaa todistusaineistokuvia raporttia varten. Audiomateriaali olisi ehkä muutenkin ollut hupaisampaa, koska hemmetin hauskaa oli. Tilitettiin, suunniteltiin, avauduttiin ja fanitettiin jengissä. Näiden korttien tuotannossa ei myöskään vahingoitettu yhtään tyärtä, vaikka yhtä uhkailtiin saksilla ja lopussa sorruttiin pienimuotoiseen, mutta ratkiriemukkaaseen hysteriaan.

Huomioita hääkutsukorttien teosta:

1. Kivempaa jengissä ja toverihengessä.

2. Täysin satunnaisista materiaaleista voi saada sievää jälkeä. Erityisesti, jos materiaalien keskinäinen värikoodaus on hoidettu puhelimitse Ikean ja Akateemisen välillä. Kyseessä on sovellus ns. Dahlbomin naimaprosessiaksioomasta, jonka perusmuoto on "Luotan sinuun."

3. On ihmisiä, jotka osaavat käyttää kuviosaksia ja ihmisiä, jotka ovat muuten lahjakkaita. Jokaisessa korttijengissä pitäisi olla vähintään yksi kuviosaksellisesti lahjakas.

4. Kaksipuoliset pehmeät tarrat. Halpoja, siistejä, käteviä ja hupaisia.

5. Suorat linjat. Yliarvostettuja. Kyllä käsityön pitää näyttää käsityöltä. Jokaisessa korttijengissä pitäisi olla vähintään yksi, joka lainaa saksiaan yhteistä päämäärää varten.

6. Ohut mulperipaperi. Sopii ihan mihin vaan. Jokaisessa korttijengissä pitäisi olla vähintään yksi, joka osaa laskea montako vyötettä yhdestä mulperipaperiarkista saa.

7. Ääriviivatarrat. Siistejä ja nopeita.

8. Tee ja finrexin. Meissä kaikissa asuu miljoonia viruksia.

9. Välipala. Kuka oikeasti jaksaa ilman taukoja. Jokaisen korttijengin välittömässä läheisyydessä pitäisi aina olla yksi, joka laittaa pannukakun uuniin.

10. Rusetit. Sopivat muuallekin kuin morsmaikun perseen päälle.

Kasasimme yhteensä 62 kutsukorttia kuorineen, yhdeksästä osasta jokainen. Toki myös osa osista piti ensin koota.  Vähänkö sankarillista. Toivottelen virtuaalista pannukakkua lettuhillolla kaikille, paitsi todellista minulle. Hähä.