Jalkani ovat jo murheen murtamat.

Käväisin tänään isoimmassa paikallisessa kirjakaupassa, parissa lupaavassa kenkäkaupassa, sekä paikallisessa Chinatownissa. Löysin sieltä potentiaalisen mekon, sieviä kenkiä ja älyttömät määrät kuivattuja asioita kaloista ja liskoista selkärangattomiin.

Kengät olivat hauska yllätys. Kyllä, jossain päin maailmaa löytyy rittävästi muitakin ihmisiä, joilla on pienet jalat, että kannattaa tehdä koon 35 kenkiä. Valitettavasti kengät löydettyäni jalkani huusivat elämäntuskaansa, enkä enää uskaltanut ottaa kenkiä pois. Olisi ollut perin noloa, jos en olisi saanut niitä enää takaisin jalkaan, ja olisin joutunut kävelemään kotiin sandaaleissa. Ulkona oli kuitenkin alle 10 astetta lämmintä. Sitäpaitsi olisi kuitenkin tullut ostettua liian suuret. Yritän kuitenkin joku päivä uudestaan.

Lennot tänne alkoivat olla sulaa kurjuutta Kanadan itäreunan kohdalla. Chicagon lentokentällä odotellessani juttelimme vancouverilaisen Billin kanssa sulhasistamme. Tänään kohtasin hänet uudelleen paikallisessa ruokamarketissa, hän oli töissä kassalla, johon satuin. Nerokasta. Tämä kaupunki on muutenkin just tollanen. Täällä jos sattuisi olemaan hyviä tyyppejä hissan laitoksella, harkitsisin ehdottomasti tänne muuttamista ensi vuodeksi.

Täällä voi sekä surffata että lasketella.