Olen pääasiassa nukkunut viimeiset neljä päivää. Ja yötä.

Tänään on alkanut olla jo suht pirteä olo. Heti aamupäiväunien jälkeen. Paluu supersuorittamisesta normaaliarkeen ei ole lainkaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Suorituselämässä kun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin suorittamisesta ja vähän itsestä, että pysyy suorituskelpoisessa kunnossa. Elävässä elämässä eletään työjuttujen lisäksi parisuhdetta ja toveruuksia ja virallisia järjestelyjä ja terapiaa ja kaikensorttista itsestä ja toisista ja ympäristöstä huolta pitämistä, ja se on kauhean hankalaa ja monimutkaista pelkkään suorittamiseen verrattuna.