Sisäinen kelloni alkoi kiukuttelemaan aamupalaa kymmentä vaille kolme.
Sovelsin tätä uutta "Miksikäs ei?" filosofiaani, sen sijaan että olisin
jatkanut sängyssä pyörimistä todeten että "ei, ei voi nousta, koska
kello on niin vähän ja jos nousee nyt on tosi väsynyt päivällä eikä saa
mitään aikaiseksi ja päivällä pitää saada aikaiseksi, koska jos ei saa
on huono ihminen". Supatin Rakkaimmalle, että nousen ylös
älyttömästä kellonajasta huolimatta, ja rupian puuhastelemaan,
enkä ole hävinnyt minnekään. Vahvistussuukon saatuani hankin aamupalaa,
luin vähän Agatha Christietä ja kirjoitin pelottavan meilin. Siis minua
pelottaneen meilin.
Nyt voisi ehkä lukea vielä muutaman
sivun (olen päässyt jo ruumiin löytymiseen saakka) ja testailla sitten
aamupäiväunia. Miksikäs ei?
torstai, 9. marraskuu 2006
Kommentit