Olen viime päivät noudattanut fanaattisesti M. A:n neuvoa syödä kakkua.

Olen tosin modernisoinut vähän, ja syönyt myös popcornia. Syynä eivät suinkaan ole Yhdysvaltoja viime päivinä riepotelleet lumimyrskyt, jostaa täällä pohjoisen ja syvän etelän välissä on toistaiseksi nähty vain muutamia reitiltä eksyneitä vesipisaroita, vaan ihan perinteinen stressi ja ahdistus.

Stressillä ja ahdistuksella on ristiinkumuloituva kehityskaari. Kun ahdistaa, ahdistuksesta aiheutuva paikalleenjähmettyminen ja perinteiset ahdistuksenvälttötoiminnot kuten nukkuminen, fantasian lukeminen, mikä tahansa lukeminen ja nettaus sekä siivoaminen kasvattavat stressiä, kun ahdistavat asiat kasautuvat aina vaan pienemmässä ajassa tehtäviksi. Stressaaminen puolestaan kasvattaa ahdistusta, koska yletön kiire ja asioiden hoitaminen ylettömässä kiireessä vähän sinne päin ei vasiten tuota toivottuja tuloksia ja asioiden hoitamisesta normaalisti aiheutuvaa hyvää oloa.

Positiivista kuitenkin on, että kehitys kehittyy. Tällä hetkellä näytän käyvän läpi tämän normaalin stressiahdistusputkeni kolmessa päivässä ja viikkoa ennen lopullista dedistä siinä missä ennen meni kaksi viikkoa kaksi viikkoa ennen lopullista dedistä. Tavoitteena varmaan on sellainen kymmenisen minuuttia vaikka joka työpäivä kerran tai pari, joten kehitysvaraa vielä on. Mutta tääkin taso näyttää riittävän elävää elämää varten, koska olen itsehavainnoimalla ja harjoittelemalla oppinut säätämään päivittäin oletusarvoisesti suoritettavien hommien määrää suhteessa päivittäisen oletusarvoisesti puskasta hyppäävien satunnaisongelmien määrään sopivaksi omalle suorituskyvylleni. Käytän kaavaa 2+1+(n-x)+2, jossa 2 on hommien määrä, 1 on joku henkisesti kevyt tai helppo sosiaalinen homma  ja viimeinen 2 sisältää ruuanlaittoa, siivousta, kaupassakäyntiä ja muuta hyvinvointia aiheuttavaa puoliautomaattihärpellystä. n-x kuvaa puskaongelmia, jotka lisääntyvät kuin pienet pupuset, ja niistä siirretään seuraavalle päivälle tai jätetään kokonaan huomioimatta niin monta kuin mahdollista oman jaksamisen mukaan.

Viime helmikuussa näytin olevan vuoden tuotekehistyksen jälkeen vielä 7+0+0+0 -malliin liikkeellä ja stressiahdistusputki on siitä reliikkinä. Mutta eipä ainakaan masenna. 

Jospas sitten taas laittaisi vääntäen konferenssipuhetta.