Peruin sit sen pelin. Ärsyttää mählätä tällain, mutta pyörin taas
kuumeessa koko viime yön aamun. Ja ensi viikolla voisi oikeasti näyttää
nenänsä Turussa, ettei jäisi nämä opinnot tuhnuksi.
Pelien perumisessa inhottavinta on, että pettää toiset ja aiheuttaa
ylimääräisiä ongelmia järjestäjille, jotka kuitenkin tekevät hirmuisen
määrän työtä ilman palkkaa pelkästään huvittaakseen toisia ihmisiä.
Tämä oli nyt kolmas kerta kun olen pelin peruuttanut vuoden -95
jälkeen, ja tuntuu ihan kauhealta.
Eikä vähiten siksi, että tämä harrastus ja erityisesti ihmiset, jotka
löysin harrastuksen kautta ovat ihan parasta. Mulla on läheisiä,
samanhenkisiä ystäviä, jotka olen tuntenut yli kymmenen vuotta
pelkästään sen takia, että joskus onnistuin löytämään tieni yhteen
peliin. Uskon myös vahvasti, että pelaaminen on ainoa syy, jonka takia
en päätynyt itsemurhaan lukioaikana. Ei tarvinnut, kun pelien takia
pääsi viikonlopuiksi pois kotoa ystävien luo.
Tietysti isäni ehdotti minulle pakkohoitoa, koska roolipelit tekevät
ihmisestä hullun ja saatananpalvojan. Hän tietää nämä asiat, ateistina
ja äfnollakakskakkosena (nyttemmin rekursiossa). Viime aikoina olen
ajatellut, että ehkä olisi ollut oikeasti parasta lapselle päästä
terapiaan jo tuolloin, sen sijaan että puoskaroin itseäni ottamalla
viikonloppuisin lomaa perhe-elämästä. Onneksi äiti mahdollisti nämä
lomat, siitä huolimatta että piti niitä oireina myöhästyneestä
murrosiästä.
Peliä peruessani en siis petä vain peliä, vaan myös itseni. Se on
ahdistavaa, joten olen koko illan siivonnut syntini pesemiseksi. Kuume
oli kuitenkin laskenut herättyäni neljän tunnin päiväunilta.
Eila vaati minua hankkimaan itseni endokrinologiseen kartoitukseen. Mä
nukun kuulemma epänormaalin paljon jopa masennuspotilaaksi. Musta olisi
kiva jos mä olisin epänormaali, niin voisin laskea vaatimustasoa
itselleni jostain oikeasta syystä. Olisi kiva sanoa, että mä nyt vaan
olen tämmöinen, tai korjata se jokin pielessä oleva jollain kätevällä
lääkkeellä, ja sit kaikki ei olisikaan ollut mun vika.
perjantai, 29. syyskuu 2006
Kommentit