Jotenkin elämässä tapahtuu tällä hetkellä sata asiaa yhtä aikaa.

Sain juuri kutsukirjeen Smithsonian Institutesta, joka on ikäänkuin Jenkkien keskusmuseo. Ne ovat sen kokoinen laitos, että niillä on oma metropysäkki Washington D.C:ssä. Että sinne sitten ensi vuodeksi, mikäli Fulbrightille sopii. Nyt pitäisi kehittää jostain about 20 000 dollaria, että me voidaan saada viisumi. Se on apurahakerjuuta sitten koko alkuvuosi. Köpiksessäkin pitäisi pariin otteeseen käydä, ja siinä välissä Hollannissa. Ja sitten on se yksi artikkeli, jonka olen jo luvannut kirjoittaa, ja väitöskirjaakin voisin.

Jos nyt menisi kuitenkin naimisiin ekaksi ja alkaisi sitten häsäämään noita muita juttuja. Sain eilen postissa kahdeksan väikkärille olennaista kirjaa, joita en enää jaksa metsästää kirjastoista, ja viime vuoden tutkimusmatkan saaliskin pitäisi käydä uudelleen läpi ja organisoida fiksummasti. Joten  materiaalia kyllä löytyy ja se säilyy mikäli ei tulipalo tai maanjäristys yllätä.

Tänään pitäisi aloittaa uuden topin ompelu. Ei kiinnosta ollenkaan. Ja käydä tsekkaamassa juhlatila ja keskustella aikatauluista jne. Ja soittaa vihkihenkilölle esteiden tutkimusta varten.

Menisin mieluiten nukkumaan, mutta jospa nyt kuitenkin aloittaisi tämänpäiväisen elämän. Ei tarvitse selvitä kuin päivä kerrallaan.