Olen ehkä joskus aiemminkin valittanut, että vaatteiden ostaminen on aika tuskallista, jos on näin mahtavan kokoinen ihminen kuin minä.

Asia on tullut taas viime aikoina esille, koska useammat useita vuosia rakastamani pöksyt ovat menneet poks. Villakangashousut ovat kutistuneet vinosaumaisiksi ja pellavahousut ovat kuluneet läpinäkyviksi. Keskellä talvea ei ole tarjolla juuri mitään siedettävää, ja ilmeisesti ihmiset lihovat talveksi kun normaalikoossani tarjotaan talvella suurempia vaatteita kuin kesällä.

Ja sitten kun joku siedettävä kaksilahkeinen rätti löytyy, niin alkaa lahkeiden säätäminen. Voi että voi jotain pientä puuhaa vihata niin paljon kuin lahkeiden lyhentämistä. Tulee liian lyhyet, jos yrittää ajatella käytännöllisesti ja sovittaa kävelykengillä ja liian pitkät, jos sovittaa korkkareihin.

Ja vielä pitäisi löytää joku rätikkä yksiin häihin. Varasuunnitelmana on muodistaa olemassaolevaa valkomustaa kukkamekkoa, joka ei ole ihan riittävän juhlava, mutta tarviiko sitä muiden häissä überfiininä kukkoillakaan? Nolottaa vaan, kun siippa on joka bileissä paremmin pukeutunut kuin minä, ja omistaa useampia kenkäparejakin. 

On mullakin huolenaiheet, mutta vaatteet nyt vaan ovat tällaisessa pohjoisessa sivistysvaltiossa pakollinen sosiaalinen ja fyysinen välineistö.