Ja juuri kun ihminen kuvittelee olevansa murheen alhossa, iskee joku kriisi takavasemmalta ja energisoi.

Oli tarkoitus järjestää sukulaisille syöpöttely häiden jälkeen. Paitsi tänään kävi ilmi että kyseinen ravintola ei koostaan huolimatta halua yli 25 pers. seurueita. Laukesi kriisi, joka vaati aika paljon edestakaista soittelua anopin ja juhlapalvelun pään keskellä. Päädyimme kompromissiin, jossa juhlatilaa käytetään suvunkeskiseen ruokailuun häätilaisuuden loputtua.

Henkilökohtainen hysteriakynnykseni ylittyi siinä vaiheessa, kun jokseenkin hedelmäisen pirskahtelevan oloinen juhlapalvelun pää kertoi, että tiedot henkilömäärästä ja menuvalinnasta voisi osoittaa hänelle sähköpostilla. Minä siihen, että nerokasta ja kätevää, mihin osoitteeseen saisi olla? Ja hän, että rynkky@... Minä: "Ai rynkky niin  kuin rynnäkkökivääri?" Hän:"Joo, just niin kuin se."

Meän ruuan ja tilan hyvästä järjestyksestä vastaavan tyypin lempinimi on Rynkky. Tämä homma ei pysty enää mitenkään menemään täysin pieleen.

Seuraava kriisikin on jo näköpiirissä. Tämä kriisi otti kolme tuntia hoituakseen, eikä toppi edennyt sillä aikaa senttiäkään.