Mac-käyttäjänä sitä joutuu harvemmin kiroilemaan koneelleen. Jopa
kaltaiseni IT-avuttomat pystyvät ongelman tullessa esille yleensä
ratkomaan sen alta aikayksikön.
Niin kuin pari viikkoa sitten, kun koneeni hidastui yhtäkkiä Kelan
jonoa hitaammaksi. Tsekkailin ympäriinsä parisen minuuttia, kunnes
päättelin että hitauden täytyy johtua siitä, että noin 15 paikallista
LimeWirettäjää kuuntelee musiikkia minun koneeltani. Siis minun itseni
lisäksi. Tarkistin asian sulkemalla iTunesin, ja vot. Kone pelitti
taas. Palomuuriasetukset löytyivät noin puolessa minuutissa, ne sai
päälle parin rasti ruutuun -monivalintatehtävän jälkeen. Ongelma
ratkesi kaiken kaikkiaan noin viidessä minuutissa.
Tänään löysin kuitenkin ensimmäisen täysin epäintuitiivisen ratkaisun
kahden tunnin punnertamisen jälkeen. Kyseessä on iPhoto, ja kuvien
repiminen kamerasta koneelle. iPhotossa on optiohärpäke, jossa useampia
nakkuloita, joista yksi on "import", kuvien tuonti. Sitä painamalla
esiin ilmestyy harmaa eli epäaktiivinen kameran kuva, ja lisää
nakkuloita.
Intuitioonsa luottavainen ääliö voisi kuvitella, että kuvat saa
kamerasta painamalla import-nakkulaa ja yhdistämällä kameran koneeseen.
Tai, yhdistämällä kameran koneeseen ja painamalla import-nakkulaa.
Väärin. Näin tekemällä kone ainoastaan levittelee käsiään ja toteaa
että mitään kameraa ei kyllä ole löydettävissä, tsori nyt vaan.
Jos haluaa ne *******n fotot sieltä kamerasta sille ****n koneelle,
pitää kamera yhdistää koneeseen, ja odottaa että ifotari on löytänyt
kameran. Kun kameraikoni ilmestyy maagisesti tyhjästä iPhoton
alalaitaan, on aika painaa import -nakkulaa. Ja sitten ei tarvitse kuin
pelätä, että patterit tyhjenevät sillä välin kun kuvat matelevat johtoa
pisin koneelle.
Kaksi tuntia tässä meni, koska turhautuneena asensin välissä Canonin
omat ohjelmat siltä varalta, että niitä olisi jotenkin helpompi
käyttää. Siinä meni tunti.
Ei ollut.
Tämän havainnon tekemiseen meni puoli tuntia. Sitten päätin testata
järjestelmällisesti eri vaihtoehtoja nakkuloiden painiskelun ja kameran
liittämisen suhteen, kunnes oikea löytyi.
Tuli mieleeni jälleen viimeinen loukkaantumisriitakeskustelu, jonka
suoritimme Rakkaan kanssa juuri ennen lähtöäni. Havainnoin tuolloin,
että tietotekniikan epätoiminta saa minut ärsyyntymään ainoastaan
siksi, että alkuperäisoletuksenani on, että tietokoneiden toiminta on
analogista esimerkiksi leivänpaahtimille ja teenkeittimille. Oletan,
että se toimii niin kuin sen pitäisi toimia. Tämä oletus ei edes oman
vähäisen kokemukseni mukaan ole mitenkään paikkansapitävä, mutta Macin
yleisintuitiivisuus tuudittaa ihmisen helposti uskomaan siihen, että se
nyt vaan tapaa toimia. Ja kun se ei toimi, hämmästys tuottaa
äärimmäisen harmistusreaktion. Ja kun käyttää pääasiassa Maciä,
unohtaa että PCeiden kanssa puuhatessa minkään ei voi olettaa toimivan
koskaan. Niinpä PCtkin saavat ihmisen raivon valtaan, erityisesti jos
ne ovat syöneet linuxia ja open officen, ja niillä pitäisi viime
tingassa printata MacOSWordillä kirjoitettuja dokumentteja
apurahahakemuksia varten.
Jos minä vielä olisin kuvauksellinen ja omaisin teleskooppikädet, tämä
kuvauspuuhastelu voisi kaikkinensa luistaa kuin astianpesuaine
muovimatolla. Keventävänä loppukommenttina huomautettakoon, että
Saksasta ostetuissa kameroissa on vekkulisti ainoastaan saksankieliset
käyttöohjeet mukana. "Nix ist so leicht wie es aussieht."
maanantai, 5. joulukuu 2005
Kommentit