Silloin kun minä nuorena tyttönä aloitin nämät akateemiset kirjoituspuuhailut, niin elämä oli paljon helpompaa.

Ensinnäkin sitä pystyi elämään sipseillä, karkilla ja teellä, ja valvomaan tarvittaessa useamman vuorokauden putkeen nuupahtamatta. Ja alaviitteet kirjoitettiin yksinkertaisesti niin, että kirjailijan nimi julkaisun vuosiluku, sivunumero tai vastaava. Kaikki muu info sitten lisättiin kätevästi lähde- ja/tai kirjallisuusluetteloon.

Mutta nykyään, oi voi. Karkin lisäksi pitää vaivautua syömään vähintään yksi lämmin ateria päivässä, koska muuten ei jaksa, ja teetä ei voi juoda loputtomasti, tai ei saa yöllä unta. Ja joka yö pitää saada useampi tunti unta, tai ajatus ei juokse edes teen ja täysipainoisen aterian avulla. Lisäksi alaviitteet ovat muuttuneet täysin hävyttömiksi kirjoittaa ja rumiksi katsella, ja lähde- ja kirjallisuusluettelot ovat muuttuneet suositeltaviksi, ei pakollisiksi, riippuen siitä millaista viiteapparaattia käyttää.

Siis mihin tää maailma on menossa? Ja jos minä en halua mennä samaan suuntaan, pitäisikö ruveta kirjoittamaan tietokirjallisuutta tai faktiota?