Olin niin vihainen eilen, että keskityin plagiaation selvittelyyn, vaikka oikeastaan olisi pitänyt säätää artikkeli loppuun.
Ja katso. Ainakin 40% kyseisen henkilön omina mielipiteinään ja
näkemyksinään esittämistä teksteistä oli kokonaisuudessaan plagioitu
nettilähteistä. En edes lähde arvailemaan paperilähteiden
väärinkäyttöä, sen selvittäminen veisi liian pitkän ajan. Kyseessä ei
myöskään ole yksittäinen erehdys, vaan tapa - kurssilla pitää viiden
viikon aikana suorittaa 10 tehtävää, joista kyseinen toveri on
toistaiseksi suorittanut 7, joista neljä on kokonaan plagioituja. Tämä
siis kaverilta, jonka mielestä faktat eivät ole niin oleellisia
akateemisessa keskustelussa kuin omat mielipiteet ja näkökulmat.
Olen ollut aiheesta yhteydessä paitsi oman oppiaineen, myös hänen
oppiaineensa johtoon. Koko kurssisuoritus hylätään, ja omassa
oppiaineessa hoitavat sitten asian siitä eteenpäin.
Nukuin
kolmisen tuntia yöllä, kun piti sitä artikkelia kuitenkin vääntää.
Terapiassakin olin vihainen, terapeutti oli tosi ylpeä minusta.
Oikeasti vihaisuus ei johdu tietenkään vain tuosta tapauksesta, vaan
mieleenpalanneista muistoista, mutta todellisiin syihin en puutu tässä
blogissa. Alan jo kuitenkin tunnistamaan, koska joku tunne on ihan
puhdasta tässä päivässä elämistä ja koska sen pohjalla on jotain
aiemmin koetun uudelleenelämistä.
Tässä elämispuuhastelussa alkaa olla uskoa tulevaisuuteen.
torstai, 15. maaliskuu 2007
Kommentit