Pakkaamisessa, siivouksessa ja ylipäänsä muuttamisessa menee kynnet ja kädet rupukuntoon.
Normaalisti tämä ei olisi mikään ongelma, mutta nytpä on. Ylihuomisesta
lähtien pitää taas kätellä kymmeniä ihmisiä, joille haluaisi esittää
ihan piirun verran parempaa ihmistä kuin onkaan. Lentokonemanikyyriksi
menee taas. Elän harhakuvassa, jonka mukaan ihminen voi isossakin
maailmassa elää lähes meikittä ja leikata oman tukkansa, jos kädet ja
kengät ovat siistit. Mahtaa johtua jostain lapsuuden peruuttamattomasta
Montgomery-Alcott -linjan ylittämisestä.
Tämä koti on sitten
jäänyt lopullisesti taakse. Laitoin avaimeni sisään postiluukusta kello
14. Passi, lompakko ja vihkisormus tulivat todistetusti mukaan, joten
hätäkös tässä. Kiertolaiselämä on ihan hauskaa niin kauan kun sen
tietää olevan väliaikaista. Ostin jo uusia käytettyjä huonekaluja
seuraavaan Suomenkotiin, joten paluu on tapahtumassa vähintään
materiaalisella tasolla.
Propsit Lundialle.
maanantai, 23. heinäkuu 2007
Kommentit