Päätin lopettaa stressaamisen käytännön asioista.
Päätös kypsyi eilen kun havaitsin unohtaneeni lompakon kotiin vasta
Rossmannin kassalla, hengailtuani sitä ennen kaupassa yli puoli tuntia
mutta alle tunnin muun muassa haistellen eri sorttisia teitä (yks. tee)
ja deodorantteja. Kassatäti tuijotti minua tosi väsyneesti, mutta
minkäs teet. Jos on lompakko jäänyt kotiin, siinä ei mulkoilut paljon
auta.
Olen jo parin viikon ajan kirjannut kaikki oleellisimmat tekemiset
kalenteriin, samoin kuin ostoslistan. Tekemisten osalta
kalenterityöskentelyni on mainiota, joskin sporadista. Saatan muistaa
laittaa oleelliset asiat ylös muutamien päivien viiveellä siitä kun
tekemiset on sovittu, mutta yleensä kuitenkin ennen suoritusta.
Tänäänkin on ohjelmassa excu taidenäyttelyyn Bild-Geschichte -kurssin
merkeissä, asiasta sovittiin keskiviikkona, muistin laittaa sen
kalenteriin eilen. Pääasia että homma tulee kuitenkin suoritettua.
Ostoslistan kanssa on vaikeuksia, sillä en useinkaan muista ottaa
kalenteria esille kaupassa. Ja tänne mäjelle ei kerta kaikkiaan pysty
raahaamaan kaikkea mahdollista kerralla, vaan esimerkiksi viikon
mehuostokset pitää hajauttaa ainakin kolmelle päivälle, jos haluaa
yhtään mitään muuta kuin mehua.
Muutenkin on pakko organisoitua, kert viikossa osallistumiini
seitsemään seminaariin pitää jokaiseen lukea noin 20-60 sivua tekstiä
ja yhteen kirjoittaa kahden sivun essee saksaksi. Ja aina jossain
välissä pitäisi intoutua tutkimuksesta. Onneksi kaikkien paitsi yhden
seminaarin Hausarbeit (essee) voi liittyä omaan tutkimustyöhöni. Tällä
hetkellä luen noin 6 sivua saksankielistä tieteellistä tekstiä
tunnissa, jos haluan todella ymmärtää mistä on kyse, tai 12 sivua, jos
on tarkoitus ymmärtää lähinnä pääargumentit. Bild-Geschichte -kurssin
tekstit ovat kivoimpia, niistä oppii sanoja, joilla on käyttöä
tosielämässäkin, ja jotka löytyvät jopa sanakirjastani. Tämä on varsin
kunnioitettava saavutus, siihen eivät ole yltäneet muut
seminaaritekstit, saati sitten "Bridget Jones -Am Rande des Wahnsinns".
Sitä yrittää parhaansa mukaan selviytyä tosielämän seikkailuista, ja
jos mokaa niin sit mokaa. Yrittää oppia (voi esimerkiksi alkaa
tarkistamaan ennen lähtöä että lompakko on mukana, jos aikoo
shoppailla) ja hyväksyy, että silti tulee mokaamaan aina joskus.
Pääasia, että voi huvittaa itseään ja kanssamatkustajia stooreilla
elävästä elämästä.
perjantai, 4. marraskuu 2005
Kommentit