Päätin lopettaa stressaamisen käytännön asioista.

Päätös kypsyi eilen kun havaitsin unohtaneeni lompakon kotiin vasta Rossmannin kassalla, hengailtuani sitä ennen kaupassa yli puoli tuntia mutta alle tunnin muun muassa haistellen eri sorttisia teitä (yks. tee) ja deodorantteja. Kassatäti tuijotti minua tosi väsyneesti, mutta minkäs teet. Jos on lompakko jäänyt kotiin, siinä ei mulkoilut paljon auta.

Olen jo parin viikon ajan kirjannut kaikki oleellisimmat tekemiset kalenteriin, samoin kuin ostoslistan. Tekemisten osalta kalenterityöskentelyni on mainiota, joskin sporadista. Saatan muistaa laittaa oleelliset asiat ylös muutamien päivien viiveellä siitä kun tekemiset on sovittu, mutta yleensä kuitenkin ennen suoritusta. Tänäänkin on ohjelmassa excu taidenäyttelyyn Bild-Geschichte -kurssin merkeissä, asiasta sovittiin keskiviikkona,  muistin laittaa sen kalenteriin eilen. Pääasia että homma tulee kuitenkin suoritettua.

Ostoslistan kanssa on vaikeuksia, sillä en useinkaan muista ottaa kalenteria esille kaupassa. Ja tänne mäjelle ei kerta kaikkiaan pysty raahaamaan kaikkea mahdollista kerralla, vaan esimerkiksi viikon mehuostokset pitää hajauttaa ainakin kolmelle päivälle, jos haluaa yhtään mitään muuta kuin mehua.

Muutenkin on pakko organisoitua, kert viikossa osallistumiini seitsemään seminaariin pitää jokaiseen lukea noin 20-60 sivua tekstiä ja yhteen kirjoittaa kahden sivun essee saksaksi. Ja aina jossain välissä pitäisi intoutua tutkimuksesta. Onneksi kaikkien paitsi yhden seminaarin Hausarbeit (essee) voi liittyä omaan tutkimustyöhöni. Tällä hetkellä luen noin 6 sivua saksankielistä tieteellistä tekstiä tunnissa, jos haluan todella ymmärtää mistä on kyse, tai 12 sivua, jos on tarkoitus ymmärtää lähinnä pääargumentit. Bild-Geschichte -kurssin tekstit ovat kivoimpia, niistä oppii sanoja, joilla on käyttöä tosielämässäkin, ja jotka löytyvät jopa sanakirjastani. Tämä on varsin kunnioitettava saavutus, siihen eivät ole yltäneet muut seminaaritekstit, saati sitten "Bridget Jones -Am Rande des Wahnsinns".

Sitä yrittää parhaansa mukaan selviytyä tosielämän seikkailuista, ja jos mokaa niin sit mokaa. Yrittää oppia (voi esimerkiksi alkaa tarkistamaan ennen lähtöä että lompakko on mukana, jos aikoo shoppailla) ja hyväksyy, että silti tulee mokaamaan aina joskus. Pääasia, että voi huvittaa itseään ja kanssamatkustajia stooreilla elävästä elämästä.