Välttelin viikon konferenssiesitelmän kirjoittamista, joten olen nyt sitten kirjoitellut sitä tuskanhiki kulmakarvoista suihkuten kolmisen päivää. Esitelmästä on tulossa joko melko nerokas tai täysin päätön. Vaikea sanoa kun alan olla yhtä koomassa niin nukkuessa kuin hereillä. Täytyy pistää toivonsa siihen, että kuulijat eivät ole kauhean kiinnostuneita tai sitten eivät jaksa keskittyä lounaan jälkimainingeissa.

Esitelmän kirjoittaminen näyttää aina tuhoavan kaikki pyrkimykset terveellisten elämäntapojen tapailuun. Sitä istuu 16 tuntia päivässä persiillään katse tiukasti monitorissa tai paperissa ja vetää teetä toisella kädellä ja karkkia toisella kädellä, että pysyy edes kemiallinen illuusio jonkin sortin energisyydestä. Paperin valmistumisen jälkeen sitä sitten lupailee itselleen aamukolmen aikoihin pakkaamista aloitellessa, ettei koskaan enää näin, vaan seuraavalla kerralla fiksummin.

Jos seuraavalla kerralla vaikka vetäis hedelmiä. Niissäkin on kuulemma sokeria.