Maastrichtissa oli mukavaa. Sain yhteistyöprojektitarjouksen esitykseni jälkimainingeissa ja myöhemmin kävin oikein hienon henkilökohtaisen keskustelun. Lisäksi paikallinen olut, "Oud Bruin", oli ihan älyttömän hyvää, makeaa ja siirappimaista.

Maastrichtiin pääseminen oli yllätävän hankalaa, koska Hollannissa oli juuri sinä päivänä satanut lunta. Lennot myöhässä, junat myöhässä, ensiapuosastot täynnä. Sieltä poispääsy oli myös yllättävän hankalaa. Sprinttasin lähtöportille, ja sain anafylaksian ensimmäistä kertaa noin neljään vuoteen. Portilta ei sitten matkustettu Köpikseen vaan ensiapuun, jossa sain kaksi tippaa ja tarkkailun yön yli. Aamulla sain lähtöluvan, ja kävellä omin jaloin portille.

Kuoleman uhkaaminen ajaa ihmisen kehittämään kaikenlaisia hyviä ajatuksia ja päätelmiä. Pistin muutaman olennaisimman ylös. Katsotaan miten niiden toteuttamisen kanssa sitten elävässä elämässä käy.